sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sopu sijaa antaa

Bia-bedissä on hyvin tilaa kahdelle. Ainakin toisinaan.

Viime aikoina olen alkanut huomata Varjosta, että se taitaa oikeasti olla lopultakin aika onnellinen siitä, että Virka tuli taloon. Se nauttii edelleen yksityislenkeistä huomattavan paljon, koska silloin olen vain sen. Mutta se nauttii myös Virkan kanssa olemisesta. Sen kanssa painimisesta, juoksemisesta, siltä lelujen pöllimisestä. Se murisee vain, jos Virka yrittää viedä ruoat tai kepin tai huolimattomuuksissaan tallaa makaavan Varjon päälle. Mutta ne voivat ihan hyvin olla pienessä tilassa lähekkäin. Maata molemmat jaloissani ollessani koneella. Matkustaa kyydin ajan kakkoskuskin jalkatilassa sumpussa melkein päällekkäin. Juoda samasta kupista yhtä aikaa.

Kaksi belgiä ja omistajan jalat. Hyvin mahtuu. 
Mahtuu vaikka makaamaan. 
Metrossa kulkeminenkin on suht vaivatonta, kun koirat
eivät vie tilaa koko käytävän leveydeltä. 
Juomatauko. Vettä riittää sille joka ehtii ensin.
Eli molemmille. 

Kaksi koiraa liikuttaa toisiaan aivan eri tavoin kuin mihin ihminen pystyy. Lajitoverin kanssa on aivan eri asia painia, juosta, repiä lelua, hillua rantavedessä. Äristä ja mölistä toisen korvaan niin että vieras kysyy kauhuissaan, tappelevatko ne.



Kahdestaan ne vievät kaiken ajan, sotkevat kodin ja syövät palkan. Mutta ovat ne yhdessä aika huikea tiimi.