torstai 3. marraskuuta 2016

Parhaita asioita elämässä

ovat tällaiset hetket.

LUNTA! Marraskuussa!?!!! Kun tajusin illalla kotiin kävellessäni, että katuja ja hiekkateitä peittää mahdollisesti riittävä valkoinen kerros, jätin tyystin omaan arvoonsa aamu kahdeksalta seuraavana päivänä odottavan luennon, pakkasin vetovälineet reppuun, keräsin ulospääsyä jo kovasti odottavat koirat ja hain kelkan varastosta. Varjo innostui lumesta, Virka vetovaljaiden näkemisestä, minä tietä pitkin liukuvista kelkanjalaksista. Ja tässä lopputulos. Kaadun videon alussa heti mutkassa, mutta minua vain naurattaa, koirathan tekivät hienon käännöksen. Nopea pysähdys, kelkka pystyyn, ja sitten kiitoa. Rahisevaa tietä, kiihdyttäviä koiria, omaa riemuhuutoani. Miten tämä voikaan olla niin hurmiollista!

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin on! Olen ottanut valkoisesta peitteestä kaiken irti, nurmikentillä kahlailun, lumen potkinnan ja lumipaakkojen metsästyksen lisäksi vetolenkkejä on tehty V & V -muodossa kaksi ja Virka on tehnyt myös kahdet vedot yksin. Toisella näistä kerroista Lystikin pääsi kokeilemaan alkeita Virkan parina :) Huomenna vielä toivottavasti yhdet vedot Virkan kanssa, ja sitten jännitetään, viekö sateet meiltä lumet.

      Poista
  2. Kappas! Löysin sattumalta teijän blogin, ja Virkan sivua katsoessa huomasin, että se on ystäväni koiran sisko :D
    Samanlainen honkkelikroppainen kuin Noxukin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Irvikissa,
      hauskaa että päädyit meidän blogia tutkimaan. Noxua en olekaan koskaan livenä tavannut, mutta omistajansa kanssa kyllä netissä jutellut ja kuvia katselleena siskosten samankaltaisuuden huomannut. Virkan sivulla olevassa kuvassa tosin on todella järkyttävä yksivuotias honkkeli, täytyypä päivittää se, kun on tuo koira kahdessa vuodessa sentään _vähän_ jotain massaa ja lihaksiakin saanut. :D

      Poista