Tokotreenejä

Nyt jätetään arkitottelevaisuus sikseen ja keskitytään niuhoamiseen. Ajattelin koota vähän ylös asioita mistä tykkään ja mikä toisaalta on pielessä eli mitä pitää työstää.



Seuraaminen.
Voi yhden kerran. Se on VINO. Mitä olen pyrkinyt välttämään alusta asti, palkkaan aina vasemmalta, takapalkalla, jottei vahingossakaan keksisi poikittaa tai vääntäytyä banaaninmuotoiseksi oikean taskun kärkkyjäksi. Mutta kun ajattelen tarkemmin, niin lenkeiltähän tähän löytyy syy. Koiraohituksissa pallo saattaa ilmestyä oikeasta taskusta ja koira hyppii palkan toivossa muutaman askeleen edempänä kuin normaalisti. Olen ajatellut, ettei lenkeillä niin väliä, sehän ei kuitenkaan ole käskyn alla. No, näköjään on väliä. Ohituksissakin pitää siis vaatia täsmälleen oikea seuraamispaikka, ohituksia kun tehdään loppujen lopuksi määrällisesti paljon enemmän kuin varsinaista seuraamistreeniä. Ja se pallo sinne vasempaan taskuun.

Katsekontakti on hyvä ja tiivis, kestää kohtuullista häiriötä kuten kauempaa kuuluvaa haukuntaa ja liikkuvia ihmisiä. Takapään käyttöä voisi parantaa, tätä ollaan harjoiteltu ruoan yhteydessä, jotta tajuaa peruuttaa mun taakse täyskäännöksessä. Me siis käännytään vasemmalle ja koiran paikan olisi tarkoitus pysyä muuttumattomana koko käännöksen ajan.



Paikallamakuu.
Tässä olen Varjon tämänhetkiseen osaamistasoon melkoisen tyytyväinen. Eilen ja tänään otettu kolmen minuutin harjoitukset, kumpikin eri kentillä, eri häiriöillä. Eilen näkösuojatreeni, pysyi hyvin, viimeisen minuutin aikana katse vähän harhaili, muttei piipannut tai yrittänyt nousta. Ajan vaihtelua ja etenkin sitä pitempää odottamista, että Varjo oppii luottamaan mun tulevan takasin piilostani pidemmänkin ajan jälkeen.

Tänään häiriönä viereisellä kentällä treenaamassa ollut Milo-veli, Varjo ei reagoinut lainkaan Marin "vapaa"-käskyihin ja pysyi myös liikahtamatta Milon vauhdikkaan luoksetulon ajan. Olin koirasta ehkä kymmenen metrin päässä, tarkkailin, mutten ollut koko ajan koiraan päin. Varjo tarkkaili treenaajia, mutta kääntyi aina välillä vilkaisemaan muhun, että kaikki on ok.

Tarvittaisiin ryhmäpaikallaolotreeniä. Mutta Citybelgeillä ei ole nyt syksyllä koulutuksia. Hiisi.



Luoksetulo.

Tällaisesta törötyksestä
mä tykkään. 

Pysyy hyvin paikallaan vaikka kävelen kauas ja hypin ja heilun. Tulee huisin lujaa, tosin monesti kaartaen. Mistä johtuu, en tiedä paineistanko sitä tietämättäni vai onko siitä vain epäkohteliasta lähestyä täysin suoraan. Vähän se häiritsee, mutten keksi miten voisin kulkureittiin vaikuttaa. Edessäistumisen kanssa tasapainoillaan tiiviyden ja törmäämättömyyden välillä. Haluan että koira tulee suoraan ja ihan lähelle, muttei kuitenkaan niin lujaa, että tökkää. Vauhtia pitäisi siis osata hidastaa juuri sopivasti ja oikeassa kohtaa. Sivulle siirtyminen on hyvä, kunhan luotan koiraani enkä ala itse vääntyä varmistamaan (kaksoiskäsky).

Pysäytys meillä on alkutekijöissään, viimeksi kunnolla treenasin lumipaakuilla talvella. Päätin jo Varjon ollessa pentu, että pysäytyksen ollessa tulossa kutsun luokse eri käskyllä kuin silloin jos päämääränä on eteenistuminen. Idea on toimiva, eikä siis rokota vauhtia läpijuoksuluoksetulosta. Olen nyt melkein varma, että käsimerkki toimii ääntä paremmin, siitäkin huolimatta, että Varjo on jäävissä sisäistänyt pysähtymiskäskyn todella hyvin. Mutta tästä nyt en ota mitään stressiä, katsellaan ja kokeillaan mikä toimii.



Jäävät.
Juuri nyt ei mitään valittamista, erottaa seisahtumisen ja maahanmenon hyvin toisistaan. Odottaa liikkumatta kunnes olen palannut takaisin, riippumatta siitä, mitä olen tehnyt sitä ennen. Tosin seisaallaan on treenattu liian vähän häiriöitä, tajuan nyt. Varjon maatessa voin kiertää sen taakse, ottaa spurtteja, hypellä ja jopa astua sen yli, seisaallaan en ole kokeillut kuin taaksekävelemistä. Olen palkannut paljon asennossa pysymisestä kun seison koiran vieressä, jottei oppisi ennakoimaan perusasentoa.

Istuminen... no, mulla on muutenkin kompleksi sen kanssa, joten ei olla treenattu sitä lähes ollenkaan. Pelkään että kun se saa liikkeestä istua takajalat alleen, se kuvittelee, että sama sääntö pätee kaukokäskyissäkin. Enkä halua niihin eri käskyä kun muuten menen itse sekaisin. Mut treenaan tän ehkä kuntoon sitten joku kaunis päivä jos haaveilen meneväni BH-kokeeseen tai tokon ylempiin luokkiin.


Nouto.
Kertokaa joku, miten saa koiran tajuamaan, että se kapula pitää palauttaa laukalla? Vaikka laittaisin koiran istumaan kapula suussa kentän toiseen päähän, se palauttaa sen kauniilla ravilla, ihan suoraan, pureskelematta, mutta RAVILLA. Olen yrittänyt innostaa, juosta poispäin, palkata kesken liikkeen, mutta Varjo laukkaa tasan niin kauan kuin minäkin ja on sitä mieltä, ettei kapulaa voi tiputtaa suusta ennen kuin mä olen sen ottanut. Siis vaikka heittäisin sille patukan. Tai se juoksee sen patukan perään kapula suussa ja tiputtaa kapulan vasta patukan luona. Ollaan juostu hulluna kenttää ympäri kapula suussa ja olen koittanut ajoittaa palkkasanan juuri siihen hetkeen kun koira laukkaa. Mutta sehän on tietenkin hidastanut tahtinsa siinä vaiheessa kun saan siltä sen kapulan suusta jotta voi ottaa patukan. Ei jeekuna.

Eihän tällä kiire ole, yhteenkään kisaan en tosin mene ennen kuin nouto on järkevä. Me varmaan vaan jatketaan sitä kentän ympärijuoksua ja otetaan naksutin kehiin, ehkä Vanttu tajuaisi niin tarkasta merkistä mistä se oikein palkkansa saa. Ja on meillä onneksi puolentoista kuukauden päästä leiri, missä saan rauhassa purkaa ongelmaani.


Kaukot.
Ihan perusteita. Varjo tietää eri asentoja tarkoittavien sanojen merkitykset, mutta koska koko hommassa ei ole hiventäkään järkeä ilman oikeaa tekniikkaa, saa näitä hinkata.

Istu-maahan-istu: asennot kyllä tunnistaa nimeltä eikä takatassut liiku mihinkään, mutta koska haluan istumisen hyppäämällä tikkusuoraan ja maahanmenon plätsähtäen (jos kerii, jää helpolla toinen tassu vajaaksi), tehdään ruokapalkalla käsiavulla edelleen, ja varmaan vielä vaikka kuinka kauan. Hypähdyksissä ainoa toimiva palkka on ruoka, patukan liikkeisiin olen siedättänyt sen liian hyvin --> luulee siis houkuttelua järjestetyksi häiriöksi eikä taatusti liiku yhtään mihinkään.

Maahan-seiso-maahan: Kunhan alkuasento on kunnollinen, toimii hissinä hyvin. Saa olla tarkkana ettei painu takaisin maahan omia aikojaan, jos seisominen on yhtään epävarma, tarjoaa mieluusti takaisin maahanmenoa. Jos jotain liikettä tapahtuu, se on etutassuissa, kun Varjo on maannut ne liian suorana edessään tai seistessä olivat liikaa koiran alla. Nykyään kuitenkin liikkuu harvoin.

Seiso-istu-seiso: Voi sun kehveli. Ainakin tiedän yhden asian, jonka teen seuraavan koirani kanssa toisin. Pentuna Varjo ei millään meinannut istuutua peruuttaen, joten ajattelin, etten jaksa niuhota. No, nyt saan sitten niuhota kuusikymmenkertaisesti siihen verrattuna mitä olisi tarvinnut silloin. Varjo istuutuisi mieluusti runkonsa keskelle, siis niin, että samanaikaisesti sekä peruuttaa etujaloillaan että vetää takajalkoja alleen. Tätä pientä takajalkojen liikutusta on ollut ihan uskomattoman vaikea saada pois, ja yhä saan olla tosi tarkkana kädenliikkeeni kanssa etten yhtään provosoi sitä liikuttamaan takakinttujaan. Kädenliikkeen on tultava seisovan koiran rintaa kohti - ei siis pään yläpuolelle, kuten maasta istumaan noustessa, sillä silloin Varjo kurottaessaan mahdollisimman nopeasti kohti namia siirtää myös takatassujaan. Yhtä takatassua olisi myös kiva liikuttaa, tiedä sitten mihin tämä perustuu, paremman istuma-asennon hakemiseen ehkä. Seisomaannousussa Varjoa saa vetää aika tavalla, mutta tähän selvää parannusta on tuonut Novan ehdottama lauta (tai meillä sateenvarjo), jonka yli koiran on astuttava asentoa vaihtaessaan. Varjo tajuaa paljon paremmin, minkä verran eteenpäin on tultava, kun sillä on jokin konkreettinen asia tiellä.


Tässä näyttääkin olevan pohdittavaa ihan vähäksi aikaa.