lauantai 14. elokuuta 2021

11 vuotta yhdessä

Tasan yksitoista vuotta sitten, 13.8.2010, allekirjoitin paperin, jolla ostin omakseni ensimmäisen koirani. Silloinkin oli perjantai. Tänään mietin, naurahtaen, että olisihan sitä helpomminkin voinut 11 vuotta elämästään viettää. Mutta ollaan me Varjon kanssa melkoinen matka kuljettu yhdessä. 

Niin, yhdessä. Se on sana, joka kaiken parhaiten tiivistää. Olen saanut Varjon kanssa kokea koiraharrastuksen ja ennen kaikkea koiran ja ihmisen välisen yhteistyön kautta sellaisia hetkiä, joita on vaikea pukea sanoiksi. Sellaisia, joissa sykkii tekemisen palo, joissa koira tahtoo, osaa ja luottaa, ja joiden aikana tunnen niin suurta ylpeyttä, syvältä kumpuavaa voimaa ja pakahduttavaa riemua, että niitä hetkiä miettiessä silmät kostuvat onnesta. Varjossa on syntyjään periksiantamatonta taistelutahtoa, voimakasta omistautuneisuutta ja vakaata rauhallisuutta, ja nämä tekevät siitä hienomman koiran kuin koskaan olisin osannut kuvitella saavani. 

Ja sitten Varjossa on pääosin sosiaalisesta ahdistuksesta juontuvaa epävarmuutta, jonka aiheuttaman käytöksen ja käytöksestä seuranneiden tilanteiden vuoksi olen itkenyt, raivonnut, hävennyt, pelännyt toisille aiheutettuja traumoja, tuntenut lamaannuttavaa epätoivoa ja kokenut olevani sekä kykenemätön koiranomistajaksi että lähes ihmisarvoton. Olen surrut Varjon ahdistumisen vuoksi menetettyjä mahdollisuuksia ja ihmissuhteita, jotka eivät toimineet, koska koirani reagointitavat tekivät yhteisestä ajanvietosta ongelmallista. Olen todennut, etten koskaan enää halua koiraa, joka on näin riippuvainen yhdestä ihmisestä. En ole viimeisimpään neljään vuoteen ollut Varjosta erossa lenkkien väliä pidempää aikaa, sillä ulkona kaikki on sille uhkaa, jos se joutuu lähtemään lenkille kenenkään muun kuin minun kanssani. 

Varjo on koira, jolla on voimakas kyky vaikuttaa ihmisten mielialoihin. Se on niin vahvasti läsnä, että sen tunnetiloja on hyvin haastavaa olla peilaamatta. Olen koko sen iän koettanut opetella olemaan itse ahdistumatta, jos sitä ahdistaa, mutten vieläkään siinä täysin onnistu. Toisaalta Varjon varmuus tarttuu myös. Jos se pystyy olemaan reagoimatta sille tunnetusti haastavassa ja jännittävässä tilanteessa, valtaa oman mieleni voittajafiilis ja tunne, että pystymme yhdessä lähes mihin tahansa. 

Varjo on hyvin erityinen koira, joka on opettanut minulle huomattavan paljon niin koirista kuin itsestänikin. Toivottavasti se saa vielä pysyä täällä opettamassa asioita jonkin aikaa. 



(Teksti kirjoitettu ja kuva otettu eilen.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti