Aamiainen Tokoinrannassa

Miten sitä viettää pikkukoiran kanssa parhaiten pääsiäistä? Innostuisiko se pääsiäismunista? Ehkä jos ne olisivat pahvista ja sisällä olisi jauhelihaa. Tai miten olisi pääsiäisaamun jumalanpalvelus? Koiria ei tosin valitettavasti kirkkoon päästetä, vaikka Varjo muusikkoemäntänsä ja -tuttavapiirinsä vuoksi kuunteleekin lähes mitä tahansa bassojytinää tai koloratuurisopraanoa silmät kiinni täysin rentona.

Perinteisten vaihtoehtojen poissulkeuduttua päätimme iloita kevätsäästä hieman toisin. Laitoin kellon soimaan kuudelta, heräsin nousevaan aurinkoon, pakkasin täytetyn jauhelihakongin, pari leipää ja teetä termospullossa sekä sattumalta aikaisin heränneen äidin mukaan ja hipsin vielä uneliaan koiran kanssa metroon. Hyppäsimme pois Hakaniemessä ja talsimme Tokoinrannan nurmikolle. Ohikävellessä jotkut kaksi penkillä istuvaa ukkoa mainitsivat Kontulan ja alkoi väkisinkin naurattaa. Kotipaikkojaan ei näköjään pääse pakoon.

"Miten tää termospullo oikein toimii?"

Mukavalta nurmikkokaistaleelta valitsimme suht roskattoman paikan ja leiriydyimme aamupalalle. Varjo tyhjensi oman konginsa vauhdilla alta kymmenen minuutin ja syventyi sen jälkeen pureskelemaan keppejä meidän ihmisten nautiskellessa juustovoileivistä ja kuumasta juotavasta. Aurinko lämmitti mahtavasti (ja kuumensi myös hetkessä mustan koiran turkin). Likka ei edes pahemmin reagoinut ohikävelevään porukkaan, takaa ohimenneet koiratkin aiheuttivat vain muutaman pöhähdyksen. Tällaisia aamuja täytyy harrastaa useammin!