perjantai 14. lokakuuta 2011

Luustokuvaukset

Ajeltiinpa tänään Marin kanssa Ventelän Karin luokse Kankaanpäähän Q-pentujen yhteiseen luustokuvaukseen. Heti alkajaisiksi kuvat arvioineen eläinlääkärin tuomio Varjosta:

Lonkat symmetriset, lonkkaluun pää hyvin maljassa, malja saisi olla syvempi. Pinnat suhteellisen tasaiset. Pitäisi tulla takaisin B:nä. Kyynärät puhtaat. Olat ja polvet ok, selässä ei mitään muutoksia, kaikki nikamat niin kuin pitääkin.

Huh. Tämä helpotti. Vaikka olisin liikuttanut koiraa miten tai syöttänyt kuinka, en olisi saanut sen lonkkamaljoja syvemmäksi. Ja B on kuitenkin vielä terve eikä siellä ole mitään epämuodostumia tai nivelrikkoon viittaavaa. Nämähän voivat vielä Kennelliitossa muuttua, mutta kuulopuheiden perusteella aikalailla luotan, ettei se tulos tuosta arvioidusta tipu. Nyt voidaan sitten luuston puolesta ihan huoletta vallata Qisan kanssa kisakentät missä vaan lajissa!

Oli kiva nähdä pentuesisaruksia, päästä vaihtamaan omistajien kanssa kuulumisia ja kuulla muidenkin kuvaustulokset ihan paikan päällä arvioituina. Varjon Suomessa asuvan siskon (Qiiturin eli Ällin) lonkat saivat saman arvion kuin Varjonkin, pojilla oli yhtä toispuolista B-arviota lukuunottamatta kaikilla A:t. Kyynärät oli kaikilla puhtaat. Sen sijaan kaikilla muilla uroksilla paitsi Milolla (Qelmi) todettiin ristiluun ja ensimmäisen häntänikaman yhteenluutuminen. Koiran elämäänhän se ei vaikuta millään tavalla, mutta silti, tämä on jo aika paljon, jos kolmella seitsemästä pennusta tällainen todetaan. Mistäköhän on peräisin, ja alkaakohan muutos jo vaikuttaa mahdollisissa seuraavissa sukupolvissa?

Sitten vähän herkistelyä.
Voi hellantuuteli kun mun pikkueläin on aivan kujalla. Sen takajalat pettää. Se ei meinannut osata kyykistyä sontimaan, vaan melkein istui sille mättäälle mihin oli asioitaan tekemässä. Hissiin käskettynä se lakosi lattialle. Se vaan nukkuu ja nostaa päätään ja tuijottaa tyhjyyteen ja vinkuu tasaisella hiljaisella äänellä kieli vähän ulkona suupielestä. Voi Vanttu parka kun se ei tajua yhtään mikä sillä on. Ja vaikka mä kuinka tiesin että se vaan rauhoitetaan niin oli se aika kamalaa kun oma koiran meni sylissä aivan veteläksi ja tiedottomaksi.

Kännissä kuin käki. Peiteltynä sängynnurkkaan,
lempilelu Saku Sammakko vieressä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti