Kolmen koiran yhtäaikainen taluttaminen on lievästi hankalaa, etenkin kun kaksi mielellään menisi puolet kovempaa kuin minä ja yksi laahaa perässä. Ratkaisin asian päästämällä Rollen ja Varjon vapaaksi, Keesi kun lähtisi irtipäästyään suoraan touhottamaan ties minne, mutta Varjo pysyy lähettyvillä ja uskoo kun sanoo että Keesi on remmissä, nyt ei leikitä. Ja Rollehan on jo niin hidas että pystyn halutessani kontrolloimaan vaikka sen jokaisen askeleen.
Jättärillä nuoret sitten pääsivät vähän riehumaan ja purkamaan energiaansa. Yritin kameran kanssa pysyä perässä, mutta eihän siitä mitään tullut, Keesilläkin on vauhtia ihan riittävästi epäselvien kuvien aikaansaamiseksi. Mutta nuorilla oli selvästi hauskaa, me katseltiin Rollen kanssa vierestä, ja kiitos suht aikaisen arkiaamun saatiin olla ihan rauhassa ilman häiritseviä ohikulkijoita.
Sain myös ihmeen kaupalla poseerauskuvan, jossa kaikki kolme koiraa istuvat lähekkäin, katsovat suunnilleen kameraan päin ja valokin tulee oikeasta suunnasta. Kädestä tulleelle varjolle ei mahtanut mitään, jos olisin lähenyt peruuttamaan, olisi taatusti ainakin joku liikkunut. Voi Varjo kun olet niin musta... Ei näy kuin hörökorvat ja karvaton massu. Ja Keesi näyttää bulldogilta, kaikella rakkaudella.PS. Varjolta lähti sitten kolme kulmuria Keesin kaulanahassa roikkuessa. Eikös niiden pitänyt lähteä joskus kuuden kuukauden iässä? Mun varhaiskypsä lapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti