Labradorienergiaa

Meille tuli Varjon kanssa vähän erilainen syysloma. Kuulopuheen kautta kävi ilmi että labbisurokset Rolle ja Keesi olivat menossa hoitoon omistajan parin päivän työmatkaa varten, ja minähän heti että minne hoitoon, mikseivät ne tule meille, kun mulla kerran lomaakin on ja siten jopa ehkä aikaa kolmelle koiralle. Sitä paitsi jos tammikuussa kuitenkin on näiden kolmen koiran viikon mittainen yhtäaikaishoito edessä, on siihen hyvä totutella jo nyt ja katsoa miten Varjo hyväksyy vieraat koirat kotiinsa. Niinpä sunnuntaiaamuna aiheutimme naapureille mukavan aamukonsertin tutustuttamalla pihalla Varjoa ja Keesiä toisiinsa, Varjo aloitti homman huutamalla kuin viimeistä päivää, vaikka oli koirat nähnyt kerran aikaisemminkin. Vähän vapaana leikkimistä ja hihnassa ihmisen eri puolilla kävelyä, niin alkoi juttu luistaa ja Varjo jo roikkua kiinni Keesin kaulanahassa. Päivä oltiin Varjon kanssa töissä, mutta illalla kotiintullessa hyväksyi samantien labbisten kuuluvan kalustoon.

Tänään olen ollut ulkona sanoaksemme riittävästi, noin seitsemän tuntia, niin yhden, kahden kuin kaikkien kolmenkin koiran kanssa. Rolle on sen verran hitaampi että sen vauhdin sovittaminen kahden nuoremman intoon on vähän hankalaa, mutta Varjon ja Keesin yhteislenkittäminen niin että kumpikin kulkee kauniisti vetämättä hihnassa on ihan mahdollista. Vein nuoret päivällä metsään riehumaan, tuli yhteensä kolmen tunnin lenkki, josta puolet vapaana kirmaamista risukoissa ja kallioilla. Keesi on vaihteeksi mukavan rauhallista leikkiseuraa Varjolle, eipähän ainakaan tarvitse pelätä että pikkusuteen ilmestyisi taas uusia tikkauksia (olen seonnut laskuissani, mutta viidestä ollaan jo menty kirkkaasti yli).