Nimipohdintaa

Yhden toisen belggarin blogista bongasin tälläisen pohdiskelun, joten ajattelin itsekin vähän sepustella, mistä Varjon nimi oikein on peräisin, mitä merkityksiä sillä mahtaisi olla ja voisiko nimi olla jotenkin enteellinen.

Varjon virallinen nimi Eloisa Qisa on täysin kasvattajan käsialaa.
Eloisa on kennelnimenä aivan mahtava, ja kuvaa kasvattajan sanojen mukaan kuin myös omasta mielestäni täydellisesti sitä, mitä belgianpaimenkoiran juuri kuuluukin olla. Vilkas, toiminnallinen, aina valmis kaikkeen. Sitä tuo pikkulikka kyllä on jo osoittanut olevansa, ikinä se ei ole liian väsynyt lähtemään vielä hetkeksi ulos, syömään vielä yhtä herkkupalaa, jolkottelemaan perässä vielä johonkin paikkaan minne olemme menossa.
Qisa taas, hmm... Pentueen kaikkien jäsenten nimet on muotoiltu siten, että Q-kirjainta on käytetty kuten K:ta. Qisa ääntyy siis [kisa], ei [kuisa], niin kuin suomen kielen foneetiikan lakien mukaan pitäisi. Qisan ensimmäinen mielleyhtymä on kissa, eikä vähiten siksi, että kasvattajan ensimmäinen kommentti pennun nimen suhteen oli "raukka et tiedä juovasi kissankupista, vaikka melkeinhän sun nimesikin on kissa". Leikit eräällä tietyllä noppapallolla ovat myös niin kissamaisia, että epäilee sen melkein ottaneen salaa mallia jostain. Qisa tarkoittaa tietenkin myös kisaa eli kilpailua, minkä puolihuolestuneena jo ensimmäisenä päivänä tajusin. Koska jos koiran nimessä jo on sana kisa, niin pitäähän sen kanssa kisata. Eikö? Ja eihän mulla ole mitään suuria tavoitteita. Paitsi tietenkin tehdä omasta koirastani tottelevaisuusvalio. Varsinkin kun en tiedä edes kaikkia ylempien luokkien liikkeitä. Tosi lupaavaa. Mutta Qisan kanssa on siis kisattava, otettakoon tämä vaikka haasteena tulevaisuuteen.

Varjo onkin sitten pitkällisen mielessäpyörittelyn tulos. Olin päättänyt nimen jo kolme vuotta ennen kuin koirasta oli tietoakaan, jos mulle joskus tulee musta tai tummasävyinen koira, sen nimeksi tulee Varjo. Joulukuussa 2008 tilasin nimikyltin, johon tuo nimi puhelinnumeroni kera on kaiverrettu. Alkuperäinen muoto oli Varga, Koirahullun päiväkirja -sarjan Kissen mustan saksanpaimenkoiranartun mukaan, mutta vuosien kuluessa ja nimen runsaan kirjoittelun ja suussamutustelun seurauksena Vanttu muuttui Vargasta Varjoksi. Olen myös aina ajatellut, että haluan koiran, joka on mun, ei kenenkään muun, aina läsnä ja kulkee varjona perässä minne ikinä menenkin, joten nimi ehkä myös kuvaa jollain tavalla odotuksiani koiran luonteen suhteen.
Pennun tullessa mulle kymmenviikkoisena pelkäsin, ettei sille saisi enää itse valita haluamaansa nimeä, olihan sillä ollut jo yksi aiempi perhe jossa sitä oli kutsuttu Aidaksi ja sen jälkeen se oli viettänyt viikon kasvattajan luona totellen nimeä Qisa. Erja kuitenkin vakuutti, ettei pentu vielä tuossa iässä mene sekaisin, ja oppii uuden nimensä parissa päivässä, joten uskalsin toteuttaa vuosien haaveeni. Puolentoista vuorokauden kuluttua kotiutumisestaan pentu juoksi iloisesti kirmaten luokseni, kun kutsuin Varjoa.