sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Itsehillintää

Tulin tässä illan mittaan tiputettuani vahingossa leivän lattialle miettineeksi, onnistuisikohan Varjolta ruoan ojentaminen ilman, että se söisi sen ennen kuin se ehtisi käteeni. Pystyisikö se siis hillitsemään itsensä ja antamaan pois herkun, jotta saisi toisen, mahdollisesti jopa paremman, tilalle? Käytännössähän tästä ei ole mitään hyötyä, kuka nyt haluaisi kuolattuja leipiä enää syödä, mutta periaate kiinnosti.

Lavastin äsken kokeen. Iltapalaksi broilerinsiipiä, jotka Varjo useimmiten syö kädestäni, jottei hotkaisisi koko siipeä kerralla pureskelematta. Laitoin yhden siiven lautaselle, ns. neutraalille alustalle, en sen ruokakuppiin, otin toisen siiven käteeni palkkioksi, ja käskin Varjoa ojentamaan lautasella olevan siiven. 

Ensimmäisellä yrityksellä Varjo todennäköisesti kuuli vain ensimmäisen O:n, tulkitsi sen "ole hyvä":n aluksi ja luvaksi syödä ja meinasi niellä koiven kokonaisena. Kaivoin sen ulos puolesta välistä koiran nielua. Kaksi kertaa Varjo yritti, josko siiven saisi syödä, mutta sitten se hoksasi, miten saisi haluamansa. Siipi lautaselta kunnon haukkaisulla suuhun, nosto käteen, luovutus, ja silloin mun toinen käteni aukeni ja koira päästi jyystämään aivan yhtä maukasta toista siipeä, tällä kertaa luvalla. Uusi siipi lautaselle ja sama pyyntö. Likka nosti siiven. Kolmannen saadakseen sai sitten tehdä jonkin muun tempun, koska se oli illan viimeinen. 

On sillä siis jotain itsehillintää. Ja ilmeisesti myös aika hyvä luotto, etten vie sen ruokia lopullisesti, kun siivet sai kaivaa ulos suusta ilman mitään vastaanpanemista koiran yritettyä syödä ne luvatta. Vasta jälkeenpäin tulin miettineeksi, olikohan niin arvokkaan herkun takaisinottaminen järkevää. Mutta ei mulle tullut mieleen edes sellaista vaihtoehtoa, että se saattaisi purra. 

2 kommenttia:

  1. Mä oon tehny ihan samaa sekä Rampan että Tinden kanssa. Ja ekat kerrat just kaivettiin sieltä kidasta. "Sulla ei ollut lupaa syödä tätä."

    VastaaPoista
  2. Kokeilin äsken Titon kanssa. Se sai ojentaa mulle kalkkunanpalan ja possun kylkirustoa. :) Sen haki ensin oman puruluunsa muualta, kun ei tohtinu kajota herkkuihin. Ylpeänä se toi puruluun, mutta palkkaa ei tippunut. Hyvin nosti molemmat herkut. Lopuksi sai kylkiruston syötäväksi. Tein sen kanssa vielä irrotusharjoituksia. Sai ottaa ja alkaa syödä. Kohta pian irrotuskäsky. Heti tiputti ruston suustaan. Pari toistoa ja sai lopulta oikeasti syödä sen. :D

    VastaaPoista