http://www.hs.fi/hstv/uutiset/Kolme+koiraa+kouluttaa+taluttajia+nakkipalkalla/v1429590411254
Videossa on paljon asioita, jotka eivät mene ihan niin kuin Strömsössä. Alkaen siitä, että Virka ja Varjo molemmat pöhähtävät omassa esittelyssään… Leikkaustekninen ratkaisu siitä, että minuutin tai pari nätisti paikallaan istuneista koirista valittiin esittelyyn juuri ne kohdat, jossa kummaltakin pettää hermo, tuntuu vähän epäreilulta. Mutta jutun tekijä on ehkä halunnut koirien tekevän jotain muuta kuin "vain" istuvan siivosti paikallaan, ja valinnut siksi nuo kohdat.
Ahman ja Virkan keskinäinen sekoilu on myös mitä epäedustavin, mutta näkeepähän ainakin, että koirilla oli kova halu päästä toisiaan moikkaamaan. Itse kiristelin kauempana puunjuurella hampaitani ja yritin olla karjumatta, että vetäkää nyt hyvänen aika ne koirat erilleen ja menkää kauemmaksi toisistanne. Mutta sainpahan itsehillintäharjoitusta, joka ei ehkä ollut pahitteeksi tälle koiriensa säännöistä niuholle kontrollifriikille.
Lauantain ohitustreeniä saattoi hiukan myös vaikeuttaa se seikka, että koko alkupäivän Varjon kanssa kahdestaan sivuhuoneessa viettänyt Viipotin oli noin niin kuin lievästi ilmaistuna energinen. Se sinkoili joko kaikkiin ilmansuuntiin, yritti haastaa Ahmaa leikkiin tai haisteli maata ollen ehdottoman kiinnostunut kaikesta muusta paitsi sitterikokelaiden taskussa olevista nakinpalasista. Kun kontakti vieraan ihmisen kasvoihin kesti maksimissaankin reilun sekunnin, oli haasteita oikea-aikaisen palkkaamisen kanssa melkoisesti. Mutta viimeisten kurssilaisten kanssa saatiin jo onnistumisiakin!
Ahma ja Virka ohitustreenissä, Varjo taustalla häiriökoirana. |
Omia koiria taluttaessa on vuosien saatossa tullut jotenkin itsestäänselväksi, että namit pidetään hankalissa tilanteissa aina käsissä, ei taskussa, jotta palkkaus oikeaan aikaan on edes teoriassa mahdollista. Mutta eihän kukaan minun koirani ensimmäistä kertaa käteen saava voi tällaista tietää. Yllättävän paljon asioita pitäisi osata neuvoa, vaikka käsissä onkin "superhelppo" koira. Eihän Virkankaan kanssa ulkoilu mikään läpihuutojuttu ole, mutta Varjon jälkeen vain tuntuu uskomattomalta, että voin antaa Virkan talutettavaksi käytännössä kenelle vain, ja tiedän, ettei se saa pahastikaan sekoillessaan aikaan kuin korkeintaan kuraiset vaatteet ja remminpolttamat kädet.
Vaikka videoleike käsittelee vain ohitusharjoitusta, eivät kurssilaisten käytännön harjoitukset päättyneet siihen. Loppupäivän ohjelmassa oli myös koirien leikitystä, mikä toteutuikin mukavasti, kun käsissä oli kolme hiukan erityyppistä koiraa. Ahma sai noutaa ja kantaa palloa, Virka saalistaa patukkaa ja Varjo pääsi esittelemään parasta puoltaan eli taistelemaan tyynystä kaikilla voimillaan. On hullua, miten Varjonkin voi huoletta antaa kurssilaiselle, kun kertoo käyttöohjeet: "Tässä on tyyny. Ota hyvä ote, niin että koira saa purtua keskiöön koko suulla. Sano 'kiinni', kun tahdot että se puree. Ja kun haluat sen irrottavan, toimii 'irti' hyvin. Pitäkää hauskaa."
Ja Varjohan piti. Yllättävän moni kurssilainen halusi kokeilla, miltä Varjon kanssa taistelu tuntuu, ja muitakin koiraehdokkaita oli leikittämässä moni. Sääli, ettei hauskanpidosta ole yhtään kuvaa. Mutta käytännön harjoituksia on tällä kokemuksella ehdottomasti tulossa dogsitterkurssille jatkossakin.