Joku pieneläin on oikeasti deletoinut ne marraskuussa päälle tulleet koirat.
Oltiin menossa lenkittämään Roope, kuten joka maanantai. Näin jo kauempaa että siellä on perheen lapset pihalla ja Roope vapaana, joten jätin Varjon portista muutaman metrin päähän pensasaidan viereen makaamaan. Portista sisään, Roopelle remmi kaulaan, muutaman sanan vaihto omistajien kanssa ja portista Roopen kanssa ulos. Porttia sulkiessani kuulin Varjon takaa haukun, ja seuraava mitä näin, oli vilahdus jostain lyhyeksi trimmatun valtavan espanjanvesikoiran näköisestä otuksesta, joka sinkosi remmissään Varjoa kohti niin, että heitti akrobaattitempun remmin loppuessa vain parin metrin päässä mun elikosta. Mun kädessäni oleva Roope yritti singota omaa pihaansa ohittavaa koiraa kohti ja kun ei siinä onnistunut, alkoi haukkua turhautumistaan. Seisoin halvaantuneena paikallani enkä osannut tehdä mitään, edes käskeä Roopea olemaan hiljaa. Katse nauliintuneena päätään muutaman kerran kääntäneeseen ja pelkoaan puhahtelevaan Varjoon mutisin vain "ei tarvii, kaikki ok". Ohikulkeva omistaja sai koiransa vihdoin liikkumaan pihan ohi ja seisoin edelleen paikallani Varjoon tuijottaen. "Hyvä, hieno eläin". Kävelin Varjon luokse, poimin lumeen heitetyn hihnan. "Mennään."
Se pysyi, hyvä ihme sentään, se pysyi! Tilanne oli sille aivan liian vaikea, mutta pieneläimen käsittelykyky ja luottamus riittivät juuri ja juuri. Luojan kiitos se toinen koira oli remmissä, ja omistaja sai hinattua sen pois. Tällaisia onnistuneita pelonhallintatilanteita me kaivataan.
maanantai 2. tammikuuta 2012
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Hei huomenta Suomi hyvin pyyhkii
Heräsin tänä aamuna siihen, että tämä kappale soi päässäni. Johtuu ehkä siitä, että menin nukkumaan suunnilleen siihen aikaan, kun Huomenta Suomi aloitti aamuradiossa. Mutta mikäs siinä, kappale sopi päivään hyvin. Näin meidän aamu (hmm, kello oli yksi, mutta kuitenkin) alkoi:
Parkkipaikalla oli niin kaunis auringonpaiste, että sieltä oli otettava kuva. Kiva, Varjon etujalat kääntyy sisäänpäin. Mutta ei kai sillä ole väliä, ainakin niillä voi juosta kovaa, ja kantaa risuja, joita tapaninpäivän myrskyn jälkeen on joka paikassa niin paljon, että vapaana juoksevalla pieneläimellä on jatkuvat bileet.
1. Arkielämä.
Haluan oppia lukemaan tota koiruutta vielä paremmin, ymmärtämään, mitä Varjon päässä milloinkin liikkuu ja miksi se tekee niin kuin tekee. Pyrin itse tekemään asioita ja järjestämään tilanteita niin, että Varjon epävarmuus vähenisi ja itseluottamus kasvaisi, jotta se tuntisi olonsa turvalliseksi mitä ikinä tapahtuukin. Tämä tarkoittaa käytännössä onnistumisia niin lenkeillä, ohituksissa kuin satunnaisissa treenipätkissäkin. Tehdään vain, kun molemmilla on kivaa, ja Varjolla on mahdollisuus onnistua. Ja sitten kun on niitä idioottipäiviä, mennään metsään samoamaan enkä vaadi Varjolta asioita joihin se ei juuri silloin pysty.
2. Koulutukselliset tavoitteet.
a) Toko. Nouto järkeväksi, palasia niin pitkään että Varjo tietää tasan tarkkaan mistä hommassa on kyse ja mitä tarkalleen haluan sen tekevän. Treeniä sekä puisella, ohjatulla että metallikapulalla. Tunnistusnouto myös mukaan kuvioihin. Ruudun opetus. Kaukoissa istu-seiso-istu vaihto mahdollisimman syvälle kaaliin niin että yksikään takatassun varvas ei liiku. Takapään käyttö kuntoon niin sivulletulossa, käännöksissä kuin askelsiirtymissäkin. Liikkeestä istumisen opetus.
b) Agility. Meillä alkaa viikon päästä kuuden kerran alkeiskurssi Hakkilan hallilla, saa nähdä mitä tulee tai mitä sen jälkeen. Pointti on, että molemmilla on kivaa. Opiskelen itse lajista enemmän ja opin ainakin muutaman järjellisen ohjauskuvion sekä hankin 2x2 -kepit ja onnistun opettamaan niiden suorituksen Varjolle oikein.
c) Jälki. Olen aktiivisempi ja vaivaudun kykkimään siellä metsässä ja nurmikoilla namit kourassa useammin kuin edellisenä vuonna. Opetan Varjolle keppien tai vaikka hanskojen ilmaisun jäljeltä.
d) Hupitemput. Etutassuilla seisominen tukevaksi ilman apuja. Heppa ja häpeäminen. Ankan ja Sakun erottaminen leluja etsittäessä, mahdollisesti myös Pingu mukaan.
3. Kokeet, testit ja tarkastukset.
Tokosta ois kiva haalia kokoon TK2. Mutta se nyt riippuu siitä, miltä meidän nouto, kaukot ja luoksetulon pysäytys alkaa kevään mittaan näyttää. Jos yhteenkin avoimen kisaan mennään, on se jo plussaa. BH kuulostaa mahdolliselta heti kun toi oppii estenoudon ja liikkeestä istumisen, tosin mun pitää selvittää itselleni, mitä koko kokeessa tapahtuu. Luonnetestiä voisi harkita, mutta epäilen sen jäävän odottamaan sitä että Varjo kasvaa henkisesti vielä vähän lisää. Silmäpeilaus nyt on ainakin meidän tehtävälistalla, muutenhan toi on terveeksi todettu. Ja josko mentäisi tänä vuonna ihan viralliseen näyttelyyn järkyttämään tuomareita.
4. Sosiaalistuminen.
Niin koiran kuin omistajan. Vieraita ihmisiä räpläämään Varjoa ja mulle toimintasuunnitelma, miten tilanne hoidetaan. Opetanko sille jonkun käskyn, joka tarjoittaa, että nyt joku koskee, mutta sä pysyt paikallasi, vaikka miten ällöttää? Tarviin itelleni treeniryhmän tai vähintään järkevää ihmisseuraa joka oikeasti kertoo, kun liikun hullusti tai teen jotain muuta älytöntä.
Apua, näitähän tuli kamala lista. En mä nyt näin tuloshakuinen ole. Me vaan katellaan, mitä elämästä tänä vuonna tulee. Voi olla, että näiden toteuttamisen sijaan pidetään vaan hauskaa ja lenkkeillään hulluna. Ei sekään olisi kauhean huono vaihtoehto.
Parkkipaikalla oli niin kaunis auringonpaiste, että sieltä oli otettava kuva. Kiva, Varjon etujalat kääntyy sisäänpäin. Mutta ei kai sillä ole väliä, ainakin niillä voi juosta kovaa, ja kantaa risuja, joita tapaninpäivän myrskyn jälkeen on joka paikassa niin paljon, että vapaana juoksevalla pieneläimellä on jatkuvat bileet.
Kirjatkaamme päivän mukavien kuvien jälkeen vuoden tavoitteet. Tai ne halut ja kuvitelmat, mitä toivottavasti osataan, ehditään ja viitsitään tehdä.
1. Arkielämä.
Haluan oppia lukemaan tota koiruutta vielä paremmin, ymmärtämään, mitä Varjon päässä milloinkin liikkuu ja miksi se tekee niin kuin tekee. Pyrin itse tekemään asioita ja järjestämään tilanteita niin, että Varjon epävarmuus vähenisi ja itseluottamus kasvaisi, jotta se tuntisi olonsa turvalliseksi mitä ikinä tapahtuukin. Tämä tarkoittaa käytännössä onnistumisia niin lenkeillä, ohituksissa kuin satunnaisissa treenipätkissäkin. Tehdään vain, kun molemmilla on kivaa, ja Varjolla on mahdollisuus onnistua. Ja sitten kun on niitä idioottipäiviä, mennään metsään samoamaan enkä vaadi Varjolta asioita joihin se ei juuri silloin pysty.
2. Koulutukselliset tavoitteet.
a) Toko. Nouto järkeväksi, palasia niin pitkään että Varjo tietää tasan tarkkaan mistä hommassa on kyse ja mitä tarkalleen haluan sen tekevän. Treeniä sekä puisella, ohjatulla että metallikapulalla. Tunnistusnouto myös mukaan kuvioihin. Ruudun opetus. Kaukoissa istu-seiso-istu vaihto mahdollisimman syvälle kaaliin niin että yksikään takatassun varvas ei liiku. Takapään käyttö kuntoon niin sivulletulossa, käännöksissä kuin askelsiirtymissäkin. Liikkeestä istumisen opetus.
b) Agility. Meillä alkaa viikon päästä kuuden kerran alkeiskurssi Hakkilan hallilla, saa nähdä mitä tulee tai mitä sen jälkeen. Pointti on, että molemmilla on kivaa. Opiskelen itse lajista enemmän ja opin ainakin muutaman järjellisen ohjauskuvion sekä hankin 2x2 -kepit ja onnistun opettamaan niiden suorituksen Varjolle oikein.
c) Jälki. Olen aktiivisempi ja vaivaudun kykkimään siellä metsässä ja nurmikoilla namit kourassa useammin kuin edellisenä vuonna. Opetan Varjolle keppien tai vaikka hanskojen ilmaisun jäljeltä.
d) Hupitemput. Etutassuilla seisominen tukevaksi ilman apuja. Heppa ja häpeäminen. Ankan ja Sakun erottaminen leluja etsittäessä, mahdollisesti myös Pingu mukaan.
3. Kokeet, testit ja tarkastukset.
Tokosta ois kiva haalia kokoon TK2. Mutta se nyt riippuu siitä, miltä meidän nouto, kaukot ja luoksetulon pysäytys alkaa kevään mittaan näyttää. Jos yhteenkin avoimen kisaan mennään, on se jo plussaa. BH kuulostaa mahdolliselta heti kun toi oppii estenoudon ja liikkeestä istumisen, tosin mun pitää selvittää itselleni, mitä koko kokeessa tapahtuu. Luonnetestiä voisi harkita, mutta epäilen sen jäävän odottamaan sitä että Varjo kasvaa henkisesti vielä vähän lisää. Silmäpeilaus nyt on ainakin meidän tehtävälistalla, muutenhan toi on terveeksi todettu. Ja josko mentäisi tänä vuonna ihan viralliseen näyttelyyn järkyttämään tuomareita.
4. Sosiaalistuminen.
Niin koiran kuin omistajan. Vieraita ihmisiä räpläämään Varjoa ja mulle toimintasuunnitelma, miten tilanne hoidetaan. Opetanko sille jonkun käskyn, joka tarjoittaa, että nyt joku koskee, mutta sä pysyt paikallasi, vaikka miten ällöttää? Tarviin itelleni treeniryhmän tai vähintään järkevää ihmisseuraa joka oikeasti kertoo, kun liikun hullusti tai teen jotain muuta älytöntä.
Apua, näitähän tuli kamala lista. En mä nyt näin tuloshakuinen ole. Me vaan katellaan, mitä elämästä tänä vuonna tulee. Voi olla, että näiden toteuttamisen sijaan pidetään vaan hauskaa ja lenkkeillään hulluna. Ei sekään olisi kauhean huono vaihtoehto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)