 |
| Virka vasemmalla, Varjo oikealla |
Harkitsin jo, etten vedättäisi Varjolla enää. Sitä ahdistaa valjastustilanne ja pohdin, nauttiiko se vetämisestäkään, vai tekeekö se sitä vain siksi kun minä sanon että täytyy. Mutta sinä päivänä kun hain kelkan autotallista, valjastin molemmat koirat eteen, hyppäsin itse ohjaksiin ja annoin lähtökäskyn, se lähti täysiä eteenpäin, kiritti ja huusi kilpaa Virkan kanssa. Okei, ehkä sillä sittenkin on hauskaa. Ehkä se sittenkin vielä vetää.
Varjon ja Virkan erot tulevat tässäkin hommassa selvästi näkyviin. Virka on vauhti ja hurmio, Varjo on voima ja tahto. Virka vetää, koska siitä on supersiistiä juosta, Varjo siksi, koska niin kuuluu tehdä. Virka vaihtaa raviin jos sitä vähän alkaa väsyttää, Varjo varmaan laukkaisi kunnes jalat pettäisivät alta, koska on sanottu, että vetäessä laukataan eikä askellajia vaihdeta. Näiden tapa juostakin on täysin erilainen. Virka, vaikka onkin suurempi, juoksee sievää, tiivistä ja kirittävää laukkaa, samanlaista kuin muutama vuosi sitten tuntemani bordercollie, Varjo taas laukkaa kuten sakemanni, suursnautseri tai iso vinttikoira, sellaista raskasta ja etupainotteista. Silti ne juoksevat yllättävän hyvin yhteen.
 |
| Kohta matkaan? (Varjon takajalat on järkyttävät…) |
Ehdimme tehdä neljä lenkkiä täydellisen lumen aikana. Pituudeltaan muutaman kilometrin, pisin yhteen pätkään juostu matka oli karttalaskelmani mukaan reilu kuusi.
Viimeisimmällä lenkillä, yöllä kuuden kilometrin (ja muutaman tien yli juosseen peuran) jälkeen, huusin koirat pysähtymään. Itsellä aivan huikea olo, Varjo hyppäsi vasten, potkin lunta sille, nauroin pellon laidassa. Virkan kutsuin myös hyppimään vasten, se ei mitään lumenpotkimisesta ymmärrä, kehuminen on sille parasta. Pari minuuttia hihkuin ja sitten nappasin kelkan, talutin sen muutaman metrin suoran alkuun. "Jatketaan!" ja Varjo tuli ihan suoraan vierelle sen näköisenä, että selvä peli, laita vetonarut kiinni. Korjasi vielä asennonkin ihan jalan viereen kun pyysin. Ei merkkiäkään paiseutumisesta. Olin aivan suu auki, mutta kehuin sitä valtavasti, laitoin kiinni, kutsuin Virkan viereen ja sitten mentiin vielä sata metriä suoraa. Mustiaiset hirveällä innolla, minä hihkuen kyydissä.
Mutta nyt talvi on kadonnut. Nyyh. Miten lumi edes voi sulaa näin nopeasti? Teillä saa pelätä kaatuvansa, kun joka paikka on jäässä, eikä kelkkailusta voi enää kuin haaveilla. Talvi, tule takaisin!
 |
| Dr. Jekyll ja Mr. Hyde vaativat talvea palaamaan! |
