Parhaita asioita elämässä

ovat tällaiset hetket.

LUNTA! Marraskuussa!?!!! Kun tajusin illalla kotiin kävellessäni, että katuja ja hiekkateitä peittää mahdollisesti riittävä valkoinen kerros, jätin tyystin omaan arvoonsa aamu kahdeksalta seuraavana päivänä odottavan luennon, pakkasin vetovälineet reppuun, keräsin ulospääsyä jo kovasti odottavat koirat ja hain kelkan varastosta. Varjo innostui lumesta, Virka vetovaljaiden näkemisestä, minä tietä pitkin liukuvista kelkanjalaksista. Ja tässä lopputulos. Kaadun videon alussa heti mutkassa, mutta minua vain naurattaa, koirathan tekivät hienon käännöksen. Nopea pysähdys, kelkka pystyyn, ja sitten kiitoa. Rahisevaa tietä, kiihdyttäviä koiria, omaa riemuhuutoani. Miten tämä voikaan olla niin hurmiollista!