Täällä pumilassa ei voi pitää luita lattialla, ne kun on suurin ärsyke tappeluille. Yhdistetttynä siihen seikkaan, ettei Varjo ole melkein viikkoon syönyt nappulan lisäksi muuta kuin satunnaisesti jauhelihaa ja raejuustoa joita siis ei käytännössä tarvitse pureskella (nappuloitahan mä olen Varjon kuullut pureskelleen ehkä viisi kertaa elämänsä aikana, yleensä se vain kauhoo ne suuhunsa niin nopeasti kuin mahdollista ja nielee samaa kyytiä), on likan pureskelutarve valtava. Pehmolelut jyystetään rikki, ja koko ajan saa olla katsomassa ettei se ole onnistunut jostain ryöstämään kenkää tai muuta arvokasta hajotettavaa.
Eilen kävin alennusmyynneistä ostamassa kumisen nuoliluun, jospa se saisi olla lattialla ilman että kukaan kokee tarpeelliseksi puolustaa sitä, kun ei kuitenkaan haise vielä keneltäkään eikä ole syötävää. Se onkin toiminut ihan hyvin, kaikki ovat käyneet vuorotellen maistamassa, mutta mitään puolustusreaktioita ei ole esiintynyt. Myös ruoan kanssa päätin ryhdistäytyä, kerran täällä on tilapäisesti kaksi jääkappia, niin ei ainakaan säilytystilan takia tarvitse koiran ruokinnan monipuolisuudesta tinkiä.
Hirven totutteluun Varjon vatsalla meni aikansa, syöttelin välissä aika paljon sikanautaa ennen kuin annoin taas vahvempaa hirveä pienissä määrissä, ja nyt sitä uskaltaa jo syöttää ilman että pelkää vetävänsä Varjon oksennusvesiripulille. Jauhelihan olen pyrkinyt pitämään koko ajan mukana, lisäksi silloin tällöin kanaa, kun on tarjouksessa tai muuten kätevästi saatavilla. Naudan mahaa kokeilin vähän ennen pumilaa, se sekoitti Varjon vatsan ihan täysin, mutta kunhan jälleen kotiudun, täytyy alkaa sen totuttaminen pienissä määrissä muun lihan mukana. Suunnittelin sahaavani kilon pötkön esim. kymmeneen osaan ja antavani kerran päivässä vaikka 50 grammaa kera maitohappobakteerien, parissa viikossa viimeistään luulisi tottuvan.
Eilen ostin Mustista & Mirristä puolitoista kiloa broilerinsiipiä, kun niitä oli taas remontin jälkeen tarjolla. Varjo ei ole aiemmin broiskunsiipiä syönyt, mutta arvelin sen vatsan kestävän ne mukisematta, se kun sulattaa luut jo aika hyvin ja broileri on muutenkin sen verran mietoa. Oikeassa olin, kakat pysyi hyvinä ja kiinteinä, siitäkin huolimatta, että että likka hotaisi isotkin siivet vain muutamalla puraisulla. Kokeilin hillitä syömisvauhtia pitämällä toisesta päästä kiinni, mutta ihan samalla tavalla menivät, heti kun siivestä irtosi sellainen pala että se mahtui kurkusta alas, se myös meni. Eikä ole edes kartaakaan oksentanut valtavia nielemiään paloja. Hullu elikko, mutta onpahan ruokahalukin kiitettävä moottori koulutuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti