Koska muutkin polkuanturat erityisesti kynnen tyvestä tuntuivat kovilta, sai Varjo seuraavana päivänä tassuhoidon. Ensin koira seisomaan vartiksi ammeeseen, jonka pohjalla oli haaleaa vettä, jotta anturat vähän pehmenisivät. Sitten huolellinen kuivaus, koira kyljelleen kylppärin lattialle ja hunajasalva esiin. Haavanhoitoon tarkoitettua salvaa saattoi huoletta hieroa vahingoittuneeseenkin anturaan, ja käsittely pehmensi kaikkia varvastyynyjä selvästi. Varjo otti saamastaan huomiosta kaiken ilon irti ja makasi puolihorteessa silmät ummessa koko hoitohetken ajan.

Olin yllättynyt, että sukat eivät näyttäneet häiritsevän Varjoa millään tavoin, ja ne jopa pysyivät sen jaloissa kohtalaisen hyvin. Sukat jalassa Varjo ei myöskään yrittänyt nuolla tassujaan. Itse tosin järkytyin, kun koiran kävellessä olohuoneemme parketilla tuttu ääni puuttui. Missä kynsien rapina? Olen niin tottunut siihen, että koira tuntui muuttuneen hiljaisine askelineen aaveeksi.
Nyt vajaa viikko tapahtuneesta tassu on jo varsin hyvässä kunnossa, ja onpa sillä käyty tekemässä yhdet vetotreenitkin ilman lisävaurioita. Taidan kuitenkin toistaa hoidon ja raspata muiden keskimmäisten varpaiden anturoista kovettuneet päät pois, ne kun näyttävät irtoavan joka tapauksessa hetkenä minä hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti