perjantai 1. huhtikuuta 2016

Ah, jälleen toimiva kamera!

Uskoin vihdoin noin viiden kuukauden jälkeen, että kamerani laturi on nyt jossain liian hyvässä säilössä, ja tilasin uuden. Ärsytti, kun akku ei istunut laturiin kauniisti sujahtaen, mutta näytti se latautuvan, mikä hieman hälvensi harmistusta. Harmistuksen rippeetkin haihtuivat kuitenkin siinä vaiheessa, kun kamera napsahti päälle ja tajusin, etten ole enää satunnaisten, laadultaan kyseenalaisten kännykkäkuvien varassa. Ulos, aurinkoon, kuvaamaan!

Tarkkuus, jolle ei voi antaa kuin pari sydäntä.
Ja saavat nuo mallitkin omansa. 

Varjon ja Virkan suurimpia huveja on löytää jostain valtava karahka, josta ne taistelevat muristen ja mölyten. Sain myös tästä koirien keppileikistä vihdoin kuvia (joista yksi tietenkin muutti heti yläbanneriin). Tarkkuus ei ole enää ihan samaa luokkaa, mutta tärkeämpää onkin tunnelma ja ilmeet. 

Varjolle isot kepit on PARASTA. Ne saavat aikaan tanssiaskelia ja hurmaavia hymyjä. 



Keppi suussa myös juostaan niin että rapa roiskuu. 




Ja sitten kiskotaan, öristään ja muristaan. Äänitehosteet ovat tässä kohdin kiitettävät. 


"MY PRECIOUSSS!!!"

Ja sitten mustiaiset tekivät tuplaseuruuta. Kuvat ovat videokaappauksia. Tintin innokkuus jopa ulompana seuratessa on sydäntälämmittävää, mutta parasta on silti alakuvassa näkyvä Varjon ilme. 



Seuruuvideosta ja viimeisestä keppikuvasta kiitos Jonille. 

2 kommenttia:

  1. Paluu keskiajalle. Olo on kuin ritarien peitsikamppailun keskelle joutuneella maalitaululla kun Varjo on valinnut asee- keppinsä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjo yritti eilenkin kampata mut, mutta onnistui vain läiskäisemään huolella kepinlavan reiteen. Asiaa ei varsinaisesti auta se, että Joni leikkii Varjon kanssa lähes aina kun se keksii tulla haastamaan. Mutten malta kieltääkään kun niillä on niin hauskaa. Osaahan se tarvittaessa jättää kepin pyynnöstä.

      Poista