Paimen paimentaa paimenta

Ollaan oltu Varjon kanssa muutamassa pentutapaamisessa, jotta likka pääsisi näkemään vähän muitakin kuin tuttavapiirin aikuisia uroskoiria. Varjosta huomaa selkeästi, että se tosiaan on nähnyt lähinnä aikuisia ja yhden koiran kerrallaan, pentuvilskeessä mun dominanarttu asettuu jalkoihin, painautuu kiinni jos joku on tulossa lähelle ja irvistelee mikäli useampi pentu kerrallaan yrittää vyöryä päälle. Yhden kanssa kerrallaan saattaa leikki luonnistuakin, kun on ensin saanut vähän aikaa katsella touhua sivusta käsin, mutta siinä puolessatoista tunnissa mitä useimmiten ihmiset ovat siellä jaksaneet pentuineen seistä, ehtii Varjo vasta aloittaa leikin.

Viimeisin pentutapaaminen venyi kuitenkin viisituntiseksi, kun jäätiin Tito-bortsun omistajan kanssa nurmikolle istuksimaan muiden jo lähdettyä. Varjo uskaltautui Titon luo vasta kun ympärillä ei ollut muita häseltämässä, mutta kahdestaan niillä olikin sitten hurjan hauskaa. Paimenilla on ihan omat leikkinsä, juostaan hurjana kilpaa, painitaan ja vaanitaan. Ja miten voi pennuilla energiaa riittää!

Ollaan nähty jo toisenkin kerran, viime viikon perjantaina pääsivät pennut pellolle juoksemaan.

Muutama hirveän rähinän tappelukin siellä saatiin aikaan, mutta eipä tainnut kumpikaan kärsiä, kun rauhoittamisen jälkeen olivat saman tien taas toisiaan härnäämässä. Neljän tunnin pellolla riehumisen ja päivän kahden muun ulkoilutunnin jälkeen Varjo olikin oikeasti väsynyt. Näitä pentutapaamisia lisää kiitos :)