Pöljä elukka pöhisee kaikille mahdollisille rapun äänille, onko se väsynyt vai mitä, ainakaan ei voi tylsistymisestä olla kyse, tänään on taas ollut sen verran aktiivinen päivä. Tosin naapurit on pitäneetkin suht kovaa elämöintiä, koirat haukkuneet ja ovea paiskottu, niin ettei kai ole ihme että Varjo reagoi. Koitan vaan ite pysyä rauhallisena, käsken koiran jalkoihin kun se alkaa liikaa aukoa päätään ja se toimii ihan hyvin. Ehkä se kokee että mun jalat on turvapaikka jossa ei voi tapahtua mitään pahaa.
Oltiin tänään taas tapaamassa Rasmusta, pikatreffit, Varjo rääkyi aluksi mutta luulen sen olleen ennemmin väsymystä, se oli jo aiemmin sillä lenkillä pöhissyt kaikelle mahdolliselle. Päästiin jättärillä isompien puolelle kun sieltä lähti koira pois ja hirveän kivasti meni, vaikka Varjo välillä vähän rajustikin haastoi Rasmusta leikkiin ei Rasmus kertaakaan alkanut luimistella, näytti hampaita ja juoksi pois mutta ei peloissaan vaan lähinnä asenteella "anna mun olla rauhassa tyhmä pentu". Suunniteltiin että seuraavalla kerralla Eija voisi tulla pelkän Pippurin kanssa, jos niistä saisi ihan kavereita eikä enää tarvisi Varjon mua alkaa puolustelemaan.
Oon huisin iloinen kun Varjo ei ole tehnyt sisälle mitään tarpeitaan ainakaan viikkoon. Lehdet laitan edelleen yöksi jos hätä yllättää, mutta yksinollessa en niitä viitsi jättää, kun ei se kuitenkaan mitään niille tee, repii vaan. Jos puoli pulloa etikkaa ja kaksi jätesäkillistä sanomalehtiä riittäisi tuon sisäsiistiksi opettamiseen niin vau. Ja mä kun pelkäsin etten sitä kuitenkaan osaa opettaa, vaikka eihän tolle ole varsinaisesti opetettu mitään, se on vaan niin fiksu ja luonnostaan siisti. Tietty nyt kun näin kirjoitan niin ensi yönä on lammikko lattialla.
Vielä toinen ilonaihe, yksin on jääty myös varmaan viikon ajan ihan hiljaa ja nätisti! Pitää nyt iloita kun elämä on helppoa, kyllä se siitä vielä hankaloituu kun toi kasvaa ja keksii alkaa tuhota kaikkea...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti