Ei mennyt juhannus ihan putkeen.

Tämä ei nyt suoranaisesti liity Varjoon, mutta kirjoitan kuitenkin, koska tapahtuma vaikutti oleellisesti meidänkin juhannukseemme.

Otin Laten, avustettavani koiran, meille juhannukseksi hoitoon omistajan lähtiessä festareille. Suunnitelmissa oli pitkiä metsälenkkejä ja paljon vapaanajuoksemista, aktivointia ja vähän tottelevaisuudenkin opettamista ja vahvistamista Latelle. Juhannusaatto alkoikin hienosti, päivä oli hieman pilvinen muttei kuitenkaan satanut, ja lähdimme Kivikkoon, minä ja kaksi energiaa pursuavaa koiraa. Pian nuoret pääsivät vapaaksi hillumaan, Varjokin muutaman kiinnioton ja huomautuksen jälkeen antoi Laten juosta rauhassa ilman niskaanhyökkimisyrityksiä.

Mukavaa metsätaivallusta oli jatkunut reilu tunnin verran, kun havaitsin kummeksuen, että edelläni juoksi vain yksi koira. Missä Late? Vilkaisin taakseni ja sieltähän Late tulikin, kolmella jalalla loikkien. Tutkin vasemman takatassun, en löytänyt kertakaikkiaan mitään, edes pientä roskaa, joka olisi miekkosta voinut häiritä. Jatkoimme kulkua, kotiin olisi kuitenkin päästävä, vaikkei pidemmälle selvästikään kannattanut enää mennä.

Jatkoimme kulkuamme, Laten linkutus häiritsi, yritin löytää jonkin syyn, onko jalka poikki, ehkä revähdys, aristaako jokin kohta? Yrittäessäni taivuttaa nilkkaa huomasin sen olevan hieman turvoksissa, nivel ei myöskään taipunut kunnolla. Keksin tasan yhden selityksen. Vähän nilkan yläpuolelta se löytyikin, ensin yksi pistoshaava, ja hetken etsinnän jälkeen toinen. Kyy.

Kannoin 17,5 kiloisen koiran Kivikon metsästä kotiin enkä ole ikinä elämässäni ollut niin hiestä märkä. Late ei rimpuillut yhtään, tajusiko se että yritin auttaa. Varjo luuli että kysymyksessä on joku leikki ja yritti vierellä pomppien haastaa mun olkapäällä roikkuvaa Latea leikkiin, jouduin karjaisemaan aika ilkeästi ennen kuin uskoi että tää ei ole mikään vitsi. Soitto Sopulitielle paljasti että meidän olisi lähdettävä Viikkiin, Laten tassu oli turvonnut jo kaksinkertaiseksi ja vaikutti todella kipeältä. Haava oli myös alkanut vuotaa.

Viikissä Late otettiin suoraan sisään ja laitettiin vasta-aineen annon jälkeen nesteytykseen. Tunnin odottelu ei tehnyt paljoa viisaammaksi, lääkäri käski odottaa iltaan ja soittaa silloin mikä on koiran vointi. Kotona en osannut tehdä mitään, Varjo pyöri jaloissa, tuijottelin kelloa ja odotin että aika kuluisi. Omistajaan sain sentään yhteyden jotta pääsin kertomaan mitä oli tapahtunut.

Kahdeksalta illalla sain puhelun, että Late voitaisiin tunnin päästä kotiuttaa, turvotus oli vähän laskenut ja veren hyytymisarvot palautuneet normaaleiksi. Ei Late vieläkään painoa kunnolla jalalle varannut, mutta ilahtui selvästi, kun tuttuja ihmisiä tuli sitä noutamaan. Lasku 400 €, miten nää tällaiset asiat sattuukin aina pyhien aikaan. Kotona Late painui suoraan pedille nukkumaan, Varjokin tajusi että toinen on kipeä eikä edes yrittänyt mennä häiritsemään.

Viikko vuodelepoa ja Tramalia naamaan kaksi kertaa päivässä niin ettei kipu yllätä ja että koira on tarpeeksi pökerryksissä tajutakseen levätä. Nyt Late voi jo paremmin, turvotusta on enää kintereen kohdalla, tassu on jo palautunut normaalin näköiseksi ja Late astuu sille ihan kunnolla. Ollaan kaksi päivää vain nukuttu, Varjo hyppii kohta seinille kun en voi senkään kanssa lähteä kunnon lenkille kun en uskalla jättää Latea tänne yksin. Tottista likkaraukka tekee ihan liian rajusti ja tosikkomaisesti tällä energiamäärällä, meillä lentää vesikipot ja sivulle peruuttaessaan koira runnoo mun varpaani. Onneksi vien Laten kotiinsa lepäämään tänä iltana, ensi viikolla Varjo on totisesti ansainnut ne kunnon metsälenkit.

Että sellainen juhannus tällä kertaa.