Rakastan lenkkeilyä yöllä. Silloin koko Kontula hiljenee ja vastaantulijat katoavat. Minulla on täydellinen koira, joka jolkottaa rentona edelläni, tulee kuiskauksesta luokseni. Hihna roikkuu omalla kaulallani, koska sitä ei koiran kaulaan tarvita. Maailmassa olemme vain me kaksi.
Idylli painautuu veitsenterää vasten tietäen, että tarvitaan vain pienenpieni lipsahdus, ja paikalla on avohaava. Niitä ei kuitenkaan saa pelätä liikaa, muuten unohtaa elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti