Aloitamme jälleen kerran päivästä nolla

Tapahtui tänä yönä:

Varjo jolkottaa edelläni valaistua hiekkatietä pitkin. Äkkiä se pysähtyy, katsoo pimeyteen. Mitään miettimättä käsken sen maahan. Se jää kyynärät ylös, joten äänensävy tiukkenee kymmenen astetta kovemmaksi toisen käskyn kajahtaessa ilmaan. Johan koira painuu. Jatkan kävelyäni, kuuntelen ympäristöäni. Ehkä pimeältä sivukadulta on tulossa koira. Näen Varjon jännittyvän, kuulen haukkua, kerron vielä kerran, että maassa on syytä pysyä. Alle kymmenen metriä, pian olisin koirani vieressä. Sitten näen sen - pimeydestä laukkaa kaksi koiraa meitä kohti. Puolta sekuntia myöhemmin pettävät Varjon hermot. Minä seison paikallani ja katson kohti toisiaan juoksevia koiria. Keskiyön hiljaisuutta halkova "MAAHAN" sekoittuu Varjon karjuntaan. Toinen koira menee ohi, Varjo ja se toinen osuvat toisiinsa. Sitten Varjo kaartaa sivuun, pois tieltä, ja painuu maahan.

En tiedä, onko siinä toisessa reikiä.