"Sul on hyvä elämä"

Viime päivityksestä on ikuisuus. Sen jälkeen on tapahtunut aivan älytön määrä asioita, mutta tuntuu, että päivät ovat kadonneet. Mihinkään ei ole ehtinyt pysähtyä, jäädä miettimään, mitä tuli tehtyä. Kulunut kuukausi on sisältänyt omalta osaltani valtavan määrän opiskelujuttuja ja Varjon osalta joko täyttä tylsyyttä tai 6-13 tunnin superohjelmapäiviä. Välillä mietin, onko tässä mitään järkeä, onko tämä kaikki sitä, mitä haluan. Onko tällainen elämä hyvää?

Vastauksen sain viime keskiviikkona istuessani Itäkeskuksen metroaseman tolppaa vasten koira vierelläni nuuskutellen, ollessani taas matkalla yksiin treeneihin. Olen ilmeisesti kovemman luokan humalaismagneetti, etenkin Varjon kanssa liikkuessani, kun jälleen kerran näin jo kaukaa, että eräs reilummassa maistissa oleva, penkillä istunut herra aikoi tulla puhumaan kanssani. Tuskin oli ehtinyt puhe-etäisyydelle, kun kävi eteeni kyykkyyn, katseli minua ja Varjoa hetken ja totesi sammaltaen: "Sul on hyvä elämä".

Ehdimme jutella jokusen sanan lisää ennen metron tuloa, mutta keskustelun avannut lause oli se, joka jäi pyörimään mieleeni. Niin, tarkemmin ajateltuna, näin se nimittäin on. Mulla on hyvä elämä. Ja se on monessakin suhteessa tuon mustan ansiota. Se on tutustuttanut minut valtavaan määrään ihmisiä, opettanut paljon, niin oppimismekanismeista, kärsivällisyydestä, jaksamisesta, luovuttamisesta, asioiden hyväksymisestä kuin siitäkin, mikä on tärkeää. Se on aina läsnä.

Omista kiireistäni ja Varjon erinäisistä rääkymisistä huolimatta, tämä on ollut meille hyvä kevät.