Olenhan tässäkin vain kaksi kuukautta myöhässä

Sirkku heitti meille haasteen. Siitä on aivan liian kauan, mutta nyt on vihdoin aikaa pohtia vastauksia enemmän.

1. Koiramaailman suurin miinuspuoli?
Kaikenlainen kyräily ja toisten mollaaminen. Fakta on, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, koirankoulutustapoja, tavoitteita, mutta miksi jonkin tavan tai harrasteen täytyy olla toiselta pois? Kaikkea ei tarvitse oman koiran kanssa kokeilla, arvostellakin saa, mutta mieluiten kunnon perustelujen kera. Kaikista ihmisistä ei ole sotilaallisiksi johtajiksi tai toisaalta ei-sanaa kaihtaviksi kukkahattuilijoiksi, ja on myös selvää, että kaikille koirille eivät samanlaiset säännöt ja opetustyyli sovi. Ääripäiden ihannoiminen on typerää, mutta helpompaa olisi, jos katsetta suunnattaisiin aavistuksen kauemmas ja ymmärrettäisiin myös toisten ihmisten erilaisia näkökantoja.

2. Jos olisit koira, millainen olisit?
Luonnetestitermein paukkuarka tai vähintään laukauskokematon. Pehmeä, terävä ja hyvin miellyttämisenhaluinen. Yhden, tai korkeintaan muutaman ihmisen koira, joka tekee omilleen mitä vain, mutta vieraista pysyttelee mieluiten kaukana.


3. Mikä on suurin tavoitteesi koiraharrastuksessa / yleensä elämässä koiriesi kanssa?
Harrastustavoitteena minulla on sellainen yhteistyö, että tiedän koirani tekevän parhaansa ja voin riemuita sen kanssa tekemisestä. Yleensä elämässä tavoitteena on Varjon lukemaan oppiminen, järkevä, harkitseva luotto sen sietokykyyn ja oma rauhallisuus, kyky katsoa asioita ulkopuolelta. Viimeksimainitussa koen kehittyneeni tämän kevään aikana.

4. Mikä olisi hienoin asia, jonka voisit kokea koiriesi kanssa?
Että Varjo vapaanaollessaan nähdessään kohtijuoksevan, haukkuvan koiran tulee iloisena takaisin "kato bongasin tällaisen". Nojoo. Realiteetit. Tähän on vaikea sanoa mitään. Katsotaan, mitä elämä tuo.

5. Mikä on sinussa parasta koiranohjaajana?
Uusista asioista innostuminen ja kokeilunhalu. Olen kiinnostunut kaikesta, mikä voi parantaa jonkin liikkeen suoritusta, koiran koordinaatiota, omaa osaamistani. Haluan ymmärtää ja oppia, jos joku vain jaksaa tarpeeksi perusteellisesti selittää.

6. Mikä on mielestäsi tärkein koiranohjaajan ominaisuus?
Kärsivällisyys. Jos koira ei heti ymmärrä, mistä on kyse, odotetaan seuraavaan kertaan, toistetaan, varioidaan, mietitään uudelleen. Fiksuutta on ymmärtää, että nopeutta ja varmuutta ei saada hetkessä, eikä sama opetustyyli tai palkkaus sovi kaikille koirille.

7. Kärsitkö kroonisesta pentukuumeesta?
Periaatteessa en. Olen jo kauan ennen Varjoa hoitamieni koirakatraiden perusteella tullut vakaasti siihen tulokseen, että haluan vain yhden koiran, ja Varjo on myös niin minun koirani, että tuntisin tekeväni sitä kohtaan väärin, jos hankkisin toisen meidän symbioosia häiritsemään. Oikeasti en jaksaisi juuri nyt sitä pissakakkarumbaa ja kaiken opettamista, pelkäisin liikaa, että onnistuisin tekemään jotain (taas) väärin. Varjo itsekin on niin kesken, että siinä on vielä ihan tarpeeksi töitä. Toisaalta arjen perusasiat sisäistäneen koiran kanssa on vain niin helppoa, kun se ymmärtää monesti puolta sanaa ja kädenviittausta.

Jostain syystä selaan silti jatkuvasti pentusivuja. En edes ihan tiedä, miksi. Kartoittaakseni groenendaelien tilannetta ja jalostusvalintoja? Toisinaan kyllä eksyn muidenkin rotujen pariin... Olisihan se toinen koira tavallaan kiva, jakamassa kicksparkin vetokuorman, kommunikoimassa Varjon kanssa lajin omalla kielellä, olemassa erilaisena treenattavana. En kuitenkaan ainakaan Varjon elinaikana halua toista koiraa, jonka kanssa elän yhtä sydänverellä, ja mistä voin taata, ettei ottamani pennun kanssa niin käy?

8. Minkä ominaisuuden voisit koirastasi antaa pois ja minkä haluaisit tilalle?
Epävarmuuden haluaisin pois, tilalle itseluottamusta ja tunteen siitä, että maailma on kiva paikka. Jos Varjo olisi varmempi, se ei reagoisi niin herkästi kaikkeen, ja arjessa toisinaan hankaluuksia aiheuttava terävyyskin pysyisi paremmin piilossa.

9. Mitä samaa tai erilaista löytyy koiristasi ja sinusta?
Olemme Varjon kanssa aivan järkyttävän samanlaisia. Kummallakin on vain muutama oikeasti tärkeä ihminen. Olemme molemmat vähän epävarmoja, kärsimättömiä, vauhdista pitäviä, hulluihin ideoihin mukaan lähteviä ja innostuessamme kovaäänisiä. Voimme kiitää järjettömän mittaisen lenkin ja nukkua seuraavat kolme päivää.

Selkeästi eroavin asia on paukkuarkuus. Minä säpsyn paljon koiraani herkemmin kovista äänistä. Varjo jännittää uusia ihmisiä ja tilanteita enemmän kuin minä nykyään. Nuorempana tosin pelkäsin vähintään yhtä paljon, en vain pöhissyt... Varjo on myös toimintakykyisempi ja leikeissään enemmän koulukiusaajatyyppiä kuin minä.

10. Maailman kaunein koira? (kuva tai miksei kuvauskin)

Erittäin puolueellisesti, Varjo on minulle se kaikkein kaunein. Tässä tapauksessa kun kauneus on muutakin kuin silmänruokaa, se on toimivuutta, kestävyyttä, kokonaisvaltaista ulkoista olemusta. Varjolla on juuri sopivasti turkkia, niin että se suojaa ja sitä on ihanaa silittää, mutta se ei kerää risuja eikä käytänössä koskaan takkuunnu. Sillä on rakenne, jolla pystyy tekemään mitä vain, ahtautumaan pienistä koloista, hyppimään valtavia loikkia ja liikkumaan mitä epätasaisimmalla alustalla. Nyt sen lihaksistokin on viimein siinä kunnossa, että lonkat eivät paista eivätkä kyljet kolise. Sillä on ilmeikkäät korvat ja silmät, joiden katse kertoo kaiken. Mitä muuta voisi toivoa?

11. Mitkä kolme sanaa kuvaavat koiraasi parhaiten?
Totinen läheisriippuvainen harmaapöksy.