lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kolme vuotta Varjoisaa eloa

Kennelliiton Suurleirin ohjuspesti vei voimat sen verran tehokkaasti, että synttäripäivitys on myöhässä kaksi päivää. Kuvat ovat kuitenkin oikeana päivänä otettuja, suurkiitos laatukamerallaan meitä zoomailleelle Mirkalle!

Tältä näyttää kolmevuotias koiruus. Ei ehkä se tyypillisimmän näköinen belgi, mutta omiin silmiini juuri sellainen kuin pitääkin, toiminnallisen kaunis ja vähäturkkinen.


                 


Kun leiriläiset nauttivat päivällistä, me käytimme tilaisuuden hyväksemme ja kävimme leiripaikan läheisellä ihanalla isolla ruohokentällä poseeraamassa, telmimässä ja leikkimässä. Varjon silmät loistivat, kun se pääsi repimään hihnaa ja pientä narulelua, pätemään osaamisellaan, tekemään sitä, missä pienet Varjoeläimet ovat parhaimpia. Se pyöri ympäri, kieri, teki kuonokosketusta, heppaili, kurreili, hyppi selän ja jalkojen päälle sekä haukkui ja hillui. Kaikki kolmevuotiaalle haivenhapsiselle ikipennulle äärimmäisen sopivaa toimintaa.

"Tässä ois lelu, leiki mun kanssa!"


Lapsilla oli Timanttiliigan koirallisessa osakilpailussa tehtäväpiste, jossa laskettiin, kuinka monta kieppiä koira pystyy heittämään minuutissa. Ajateltiin kokeilla samaa tämän yhden hullun kanssa... Esityksen huvittavuudesta johtuen kukaan ei tosin muistanut ottaa aikaa. 


Harjoittakaamme tasapainoilua. Both of us. 




Näyttää siltä, että Varjo on valtava ja mun selkä niksahtaa kohta. 
Tosiasiassa se on aivan kannettava ja keikkuu tuolla vähän väliä. 


Kung fu fighters!


Ja koska kenttä oli tyhjä - AKSAA!!! 

Toisilla meistä on selkeä käsitys, kumpaan
suuntaan putkesta on tarkoitus kääntyä. 





Jeiii! Agiliitoa sanan varsinaisessa merkityksessä.

Onnistuneella ohjauksella ja kohtuullisella hyppykorkeudella 
jopa tämä belgianpainajainen nuolee siivekettä!





Näyttää, kuin tuo ei olisi hypännyt edeltävää estettä lainkaan. 


Ja sitten loppupalkka! Tärkeintä on iloisuus, 
vaikka menihän se nyt muutenkin hienosti.  


Väsynyt ja erinomaisen tyytyväinen synttärisankari. 
Olkoon millainen pöhisevä pilipalieläin tahansa, 
tykkään siitä aivan valtavasti. 


Mustiaiseni pääsi illalla vielä leikkimään puolitoistavuotiaan Roihu-aussien kanssa. Kaksi nuorukaista painivat hiljaa kentän toisessa päässä puolenyön jälkeen unohtaen täysin ympäristön ja poispäin kävelevät omistajat. Tämä leikkihetki ja iltapalaksi nautittu, Dentastixeistä kyhätty kynttiläkakku kruunasivat synttäripäivän. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti