Kesä jonka kerran elää saan

Tämän kesän ainoa kokonainen yhtenäinen lomaviikko. Mökillä lepää niin ihmisen kuin pienen pelkin mieli, kun vieraita ei ole, hihnaa ei tunneta ja ulkona ollaan puolet vuorokaudesta.

Snuus. Tuoksuu ihan lomalta. 

Tehtävää oli vaikka minkälaista. Ihan alkuun Varpanen pääsi avuksi puidenpilkkomiseen. Olihan saunan pesään saatava poltettavaa. Tontin toisessa laidassa oli jo mäntyä kaadettuna. Siispä sitä hakemaan. 

Niin siis piti mennä hakemaan puita. Mutta kottikärryt todettiin toimiviksi. Koska pieneläintä voi käyttää hyödyksi missä vain, valjastettiin se kottikärryjen eteen. Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tulee puukuljetus! Eija ei meinannut pysyä ohjaksissa perässä, kun Varjo lähti kaahaamaan. 

Pilkonnan lopputulos: 

Kokonainen kasa polttopuita, ihan vain minulle!

Varjo sai myöhemmin kuulla ikävän uutisen - kasa ei ollutkaan sille. Mutta onni on yksikin oma keppi...

... josta on kiva myös taistella isän kanssa. 

Ruokaelämyksiä oli tarjolla montaa sorttia. Lihat olivat taas turhan suurissa paloissa, joten isä kätevänä veti ne sirkkelillä osiin.

Maistaa sai myös vähän ihmisten ruokia, grillimakkaraa sekä maissia. Turvallisuussyistä maissista pidettiin toisesta päästä kiinni, jotta vain jyvät päätyivät koiran kitaan.

Possun kylkirustosta sai hienon kaulakorun, ja vattupuskassa käytiin nauttimassa välipalaa ihan omatoimisesti.

          

Aamulla saattoi saada tällaisen herätyksen:

Ja mitä olisi kesä ilman vesileikkejä!

Kantaakohan tämä...

DÄMIT! Ei kantanut!

Painepesuri sopii myös koiran leikittämiseen.

                 

Kahdesti käytiin pidemmällä uimareissulla järvellä, silloin liivien kanssa. 

Tuletko sä jo?

Iltaruoan eteen piti toisinaan kiivetä tikapuita. 

Isän autotallipajassa valmistui kotitekoinen Scrabble-peli. Prosessin virallinen valvoja syö lattialla puukalikkaa. 

                

      

Ympäröivässä metsässä käytiin tekemässä yksi aivan mahtava viiden kepin jälki, joka meni läpi marjamättäiden, saappaanupottavan suon ja sellaisen risukon, että jäljentekijä itse luuli jäävänsä sinne. Mutta niin vain pieneläin selvitti tämänkin pähkinän loppuun asti tuoden kaikki kepit. Huikeaa! Metsässä käytiin myös vain kävelemässä ja nauttimassa sammalten kosteudesta.

Ihaninkin loma loppuu joskus, ja tänään oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata kohti kotia. 

Kiitos tästä viikosta!