lauantai 28. syyskuuta 2013

Virkani puolesta

Tampereella toi vihreähousuinen tyyppi
koppasi mut syliin, osti lipun ja istutti mut sen
jälkeen lattialle. Se sanoi, että nyt pitää vähän
järjestellä reppua, koska lähdetään Helsinkiin.

Kaikkia aseman juttuja oli jännä seurata. En mä ole ikinä aiemmin ollut
rautatieasemalla. Vähän aikaa jaksoin tuijotella ympärilleni ja syödä ton
vihreähousuisen tarjoamia nameja. Mut sit tuli uni, ja se tuli niin nopeaan,
et loput namitkin jäi siinä sitten syömättä. 

Kauhean kauan mä en saanut nukkua, kun mut jo kopattiin syliin ja
mentiin junaan. Siellä oli kaikkia jänniä hajuja ja pari muuta koiraakin.
En vaan päässy moikkaamaan ketään, kun toi vihreähousuinen piti musta
sen verran tiukasti kiinni. Niinpä sit koin parhaimmaksi jatkaa vaan niitä
keskenjääneitä unia. Kaks tuntia meni aika lokosasti. 

Metroasema oli kyl jännä paikka. Tunnelista suhahteli sellasia oransseja
junia, ja niistä kuulu ihan erilainen äänikin kuin siitä, jolla ensin mentiin.
Istuttiin siinä lattialla vähän aikaa sen vihreähousuisen kanssa, ja se taas
ootti, että jotain nameja söisin. No maistu ne kyllä, mut ensin piti vähän
ihmetellä, eka niitä metroja ja sit kans yhtä tyyppiä, joka haisi vähän
oudolta ja tuli juttelee. Mut tästä sylistä oli onneks turvallista tarkkailla. 

Vaik junassa olin saanut olla sylissä, metrossa se vihreähousuinen laski
mut lattialle. Siis täh! No, mut siinä jalkojen ja penkin väliseinän
muodostamassa kolossa oli oikeestaan aika turvallista. Vähän yritin
tutkiskella ympäristöä ja mennä maistamaan kanssa sen vastapäisen
naisen kenkien aromia, mut se vihreähousuinen piti sen verran tomerasti
paikallaan, et enhän mä mihkään päässyt. Jatkoin sit unia, kun ei tää
unentarve multa ihan heti lopu ja noi kengät muodosti aika kivat tukiseinät. 

Sit me päästiin paikkaan, jota se vihreähousuinen sanoo kodiksi.
Mä en kyllä ollut ihan samaa mieltä, kun ei täällä oo äiskää eikä
ees ketään sisaruksista. Tääl on vaan joku iso musta vieras koira,
joka on kyl sen verran jännä, et taitaa jäädä toi lähempi tutustuminen
huomiseen. Mut täältä pöydän alta löysin jo kiva kolon. Ehkä täst
voikin tulla vielä koti. Katotaan. 

8 kommenttia:

  1. Mun ihana vauva! <3 En oikeesti kestä, kuolen söpöyteen, olisinpa siellä! Ensi viikoksi pitää järjestää pentuskype. Onnea Virkalle uuteen kotiin ja Sannille uuden vauvan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Just tulin koneelle ja molemmat koirat on jaloissa. Virka tekisi jo oikein mielellään tuttavuutta Varjoon, ja Varjo on hurjan hienosti vaikka sitä vähän jännittää, murahtaa hiljaa jos pentu ihan naamalle tunkee (ja pentu uskoo), muuten on rauhallisen välinpitämätön. Ja todella, eilen juuri mietin että olisitpa täällä, on toi sen verran vinkeä otus. Pentuskype järjestetään ehdottomasti!

      Poista
  2. Onnea uudesta perheenjäsenestä! Hauska nimi! Sopii hyvin yhteen Varjon kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nimi on ollut valmiina jo pitkään. Nuiva sivistyneissä työvaatteissa patsasteleva mieshän sitä merkityksenä mieleen helposti tulee, mutta ääneen lausuttuna se kuulostaa hauskalta ja istuu hyvin suuhun. Yhteensopivuusaspektia on myös mietitty. :)

      Poista
  3. Onnea uudesta pennusta, se on ihan älyttömän sulonen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Suloinenhan se on, jo Varjon kanssa totesin, että pennut on ilmeisesti suloisia siksi, että niitä jaksaa, kun ne muuten on vielä niin pönttöjä. :)

      Poista
  4. Odotamme Myyn kanssa videoita ekoista naksuharkoista. :---)

    t. R & M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD Katsotaan nyt. Kunhan tuosta saisi edes kuvia. Jos menee pennun tasolle, se ei pysy kymmentä senttiä kauempana. Tai sekin on ehkä liikaa.

      Poista