Piti kirjoittaa vaikka mitä, mutta aivot kieltäytyvät tuottamasta johdonmukaista tekstiä.
Viimeisin kuukausi on sisältänyt meille melkoisen isoja juttuja. Tai oikeastaan yhden ison, joka on vaikuttanut moniin pikkuseikkoihin. Siitä lisää myöhemmin. Olen kiitänyt monesti tukka putkella paikasta toiseen, ohjannut jälleen dogsitterkurssia, käynyt siistimässä kasvattajan rastoja, tehnyt "loma"viikkoni töitä ja soittanut ja laulanut tänään Jokelassa pyhäinpäivän iltahartaudessa. Nyt väsyttää ja sosiaalisuuskiintiö alkaa olla kevyen ylikuormittunut.
Mutta täit. Ne lähtivät. Tai näin luulisin. Parin päivän jälkeen en enää löytänyt korvakarvoista eteenpäin mönkiviä pikkuöttiäisiä ja rapsuttelu on jos ei nyt tyystin lakannut, niin ainakin vähentynyt lähes normaalille tasolle. Uskallan siis ehkä jo huokaista helpotuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti