Olen aina pitänyt Varjoa suhteellisen helppona tapauksena yksinolon suhteen. Nuorempana se joskus jäi kotiin huutamaan ja saattaa se vieläkin satunnaisesti muutaman ulahduksen päästää kun lähden kouluun, mutta koskaan se ei ole pahemmin tuhonnut, mitä nyt syönyt vähän ovenkarmeja, maistanut sängynjalkaa ja onnistunut repäisemään muutaman korkkilattialaatan muovipäällysteen irti. Veljeensä Miloon verrattuna kuitenkin kiltti otus, ei pompi pöydillä tai syö reikiä seiniin.
Tänään kotiintullessa odotti kuitenkin yllätys. Kurkkasin jo ovelta että portin takana näyttää olevan tuhottua ruskeaa silppua, varmaan Varjo on taas repäissyt yhden uuden muovipäällysteen irti. Mutta vielä mitä. Tällä kertaa olikin lähtenyt koko laatta! Alta pilkotti jonkinsortin vihertävänharmaankirjava muovimatto, jonka alla ei kai voi olla enää muuta kuin betoni. Ja kyseinen irtirevitty laatta oli tietenkin keskeltä lattiaa. Voi herranjumala, en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Päädyin sitten kuitenkin vain nauramaan ja soittamaan äidille varoituksen että älä järkyty kun tulet kotiin. Taidan olla huoneeni remontin velkaa muuttaessani pois täältä...
Mä luulin tänään aamulla, että Tito nukkuu. No ei todella nukkunut. Mutusti mun mattoon reikää. Tähän mennessä tuhotuista ehkä eniten harmittava.
VastaaPoista