Talven riemuja

Pumilasta on kotiuduttu ja ihana rauha on palannut. Enää ei tarvitse miettiä johtaako puhelimen soiminen Rasmuksen yllätyshyökkäykseen, saa olla rauhassa vain yhden koiran kanssa, tehdä pitkiä metsälenkkejä ilman ajatusta että kotona on joku muukin odottamassa ulkoilua ja keskittyä kunnolla yhden koiran kouluttamiseen. Vaikka Varjonkin kanssa meinaa välillä palaa käämi, on kuitenkin suhteellisen helppoa kun sillä on mun itse määräämät säännöt jotka se tuntuu jo ainakin useimmiten sisäistävän.

Ennen yhden koiran rauhan palaamista vietimme kuitenkin viisi päivää Rollen ja Keesin kanssa. Vaikka niiden edellisestä tapaamisesta oli useampi kuukausi, muisti Varjo molemmat ja kunnioitti Rollea edelleen. Keesi toimi useimmiten Varjon puruleluna, välillä niinkin rajusti että kun labradorinuorukaista alkoi selvästi pänniä likan kaulanahoissaroikkuminen, käskin sen lopettaa. Nuorilla oli kuitenkin hauskaa peuhatessaan hurjalla innolla syvässä lumihangessa. Tämä kuva on ehkä paras esimerkki siitä miten epäreilua välillä oli, kun toinen painaa toista suunnilleen puolet enemmän. Keesi vajosi hankeen vähän väliä, kun Varjo vain tuntui liitelevän sen päällä.

Lumeen oli myös hauska tunkea kuolainen pää kaulakarvoineen, niin että pakkaslumi kostuessaan tarttui tiukasti karvoihin kiinni. Viimeksi kuvien yhteydessä puhuin valkoisesta maskista, mutta nyt taitaa likalla olla ihan ternendaelin kunnon musta maski valkoisen lumikuorrutuksen keskellä :D

Yhteiskuvien otosta ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta sen seurauksena syntyi galleria "Keesin pöljimmät ilmeet". Ihan asiallisen näköinen, vaikkakin raskasrakenteinen labradorihan se tosiasiassa on, mutta osaa kyllä näyttää kuvissa kaikelta muulta.