keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Hyst, tämä on salaisuus
En tiedä kehtaanko kertoa. Meille on muuttanut flexi. Siis kyllä, sellainen väline, jollaisen omistajat olen usein ollut valmis kiroamaan sinne jonnekin hyvin alas. Mutta ei se ole tarkoitettu yleiseen käyttöön. Meillähän on jokapäiväisessä käytössä tuskin metrin mittainen paksu nahkaremmi, jossa Varjo lenkkeilee teiden vierukset ja kaupunkikävelyt. Suurimmaksi osaksihan se on metsissä irti. Se flexi on vain Nuuksiota ja Lapin poronhoitoalueita varten. Ettei toi otus vaan vahingossakaan voi singota minkään luonnonsuojelualueen jäniksen tai poron perään. Ja kaulapannan kanssa sitä ei tulla ikinä käyttämään. Joten en ole mennyt sekaisin, ja voin edelleen rauhassa kirota ne pikkukoirien omistajat, jotka päästävät kelataluttimessa huitovat tiibetinpölyhuiskunsa puolen metrin päähän pällistelemään isoa mustaa sutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Tshhhhhhh...zap"
VastaaPoistaOsaatko kuvitella mun käsien liikkeet tähän? :D
Kyllä, näen ne sieluni silmin! Ja kuulin sun äänen erittäin selkeänä pääni sisällä jo kirjoittaessani ylläolevaa postausta. :D
VastaaPoistaVarjo on paras, kun se oli eilisillan pikakokeilulla sitä mieltä, ettei voi kulkea eteenpäin, koska silloinhan se vetää... vaikka veto on minimaalinen. Ehkä se kesään mennessä oppii, että tähän päteekin eri remmikäytössäännöt.
Te ootte kävelly remmissä niin paljon, että Varjo tietää miten silloin ollaan. Tito tajuaa ehkä 2-vuotiaana. Kyllä tässä on joka päivä yritetty, mutte se on niin tyyyylsää.
VastaaPoistaTitolla taas on hetkiä, jolloin se ei usko, että esim. aitauksesta saa tulla. Tulen kotiin ja Tito on aitauksen perukoilla vetelemässä sikeitä. Ei se siitä vaivaudu nousemaan. Sitten häärin hetken omiani ja menen avaamaan aitauksen oven. Tito odottelee. Sitten sanon "Ovesta" ja Tito tulee ovelle. Yleensä se tulee ihan ulos asti, mutta joskus se jämähtää siihen ovelle ja tuijottaa maanisena. Ihan kuin se olisi unohtanut, että lupa tuli. Jos en sano uudestaan "Ovesta", se ei vaan tule. Siihen se jää seisomaan ja odottamaan. Kun sanon toisen kerran "Ovesta", Tito tulee iloisesti ulos.
Höpsö.
Toi on ihan totta! Meillä on myös joskus ovien kanssa tollasta, tai silloin, jos Varjo odottaa muuten lupaa tehdä jotain. Jos se sattuu luvanantohetkellä vilkaisemaan jonnekin muualle, se ei usko että lupa tuli. Selkeästi odottaa, että lupa pätee vain jos tillittää silmiin.
VastaaPoista