Kurakelien alettua ja Varjon jouduttua lenkin jälkeen ammekäsittelyyn havaitsin sen kyynärpäissä jotain outoa. Kummassakin oli punertavat läntit, joista oli turkki ohentunut ja paikoittain lähtenyt. Mitä ihmettä, makuukovettumien alut, ja mun koira on alle kymmenkuinen... Pari päivää länttejä katseltuani huomasin niissä ihon liuskoittuneen ja irtoilevan, lisäksi Varjo rapsutti ja nuoli kyynärpäitään. Ei kiva, ja näyttivät sen verran ikäviltä, että käytiin tänäaamuna näyttämässä niitä eläinlääkäritädille.
Varjon käytöksestä tutkimuspöydällä mulla on vain positiivista sanottavaa, antoi mun kellistää itsensä ja makasi kyljellään täysin vastaanpanematta tutkimuksen ajan niin että käänsin välissä sen selän kautta ympäri. Ei mitään pörinöitä vieraalle tädille, niin kuin kotonakin tutkittaessa, Varjo selvästi tajusi että sitä hoidetaan. Diagnoosina tulehtunut iho ja ihottuma, saatiin kahden viikon antibioottikuuri ja mehiläisvahahoitosalvaa levitettäväksi laikkuihin.
Koska mehiläissalva on niin oivallisen hajuista ja varmaan mahtavan makuistakin, yritti Varjo nauttia sitä nuolemalla suoraan kätevästi kyynärpäistään. Ja koska sen salvan teho sisäisesti nautittuna on vähän heikonlainen, sai likka illan rasvauksen jälkeen pöntön päähänsä. Ensimmäiset viisi minuuttia se vain makasi paikallaan, katseli mua alta kulmien ja oli sitä mieltä ettei tän tötterön kanssa voi liikkua yhtään mihinkään. Lopulta liikkuessa pää roikkui, korvat lysyssä, viereinen kuva on otettu keittiön ovelta jossa Varjo sentään näki jonkin valonpilkahduksen, iltaruoan laiton. Ovista ei voinut kulkea koska karmit olivat yllättäen tiellä, mutta kun pieni höntti kolmen yrityksen jälkeen pääsi vihdoin mun huoneen oviaukosta sisään, onnistui se samantien juomaankin kupistaan. Nyt se nukkuu mun jalkaa vasten, tötterö sojottaen. Ehkä armahdan ja otan pöntön yöksi pois, eiköhän salva ole siihen mennessä imeytynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti