Huomenna leireilemään!

Tätä on odotettu: huomenna pakataan Marin kanssa kaksi kymmenkuista idioottipölkkäriä ja miljoona kiloa treenivarusteita lainafarmariin ja ajellaan Punkalaitumelle Wappuleirille. Viikonlopun aikana on tiedossa hakua, jälkeä ja puruja, paljon mustaa seuraa sekä toivottavasti lopputuloksena umpiväsynyt elikko ja vähän viisaampi omistaja.

Askartelin tänään Varjolle jälkivaljaat. Halusin Y-malliset edestä pehmustetut (koska toi elukka joka tapauksessa vetää kuin hinaaja niin onpahan edes vähän mukavammat), ja kun pikaskannauksella ei eläinkaupoista löytynyt mieleisiä tai edes kutakuinkin sopivia, niin marssin ompelutarvikeliikkeeseen. Paksua punaista puuvillaista ripsinauhaa, kotoa löytyi muutama palanen ruskeaa teddykarvaa ja ei kun tekemään. Ihme ja kumma meidän ompelukone suostui vain yhdellä neulankatkaisulla ompelemaan kaikki saumat, enkä edes joutunut purkamaan kertaakaan. Varjo seisoi kiltisti paikallaan mallinukkena kun joka välissä sovittelin, ja hyvinistuvat tuli. Nyt sitten vain metsään jälkeä ajamaan!

Noi purut mua arveluttaa. Suhtaudun suojeluun vähän skeptisesti, en lähtökohtaisesti tykkää ajatuksesta että koira haukkumalla laitetaan vaatimaan sitä hihaa. Mun ajatusmaailmassa koira ei saa vaatia haukkumalla tai millään muullakaan ääntelyllä yhtään mitään (ja toihan yrittää! mitä en todellakaan voi sietää), joten tää vähän sotii sitä vastaan. Kasvattaja kuitenkin haluaa meidänkin osallistuvan, joten ehkä maalimiesten kanssa leikkimisestä ei Varjolle mitään haittaa ole. Tiedän että se osaa leikkiä muidenkin kuin mun kanssa, patukka on patukka oli se kenen kädessä vaan. Myös hallinnan pitäisi olla suht kunnossa, jopa 8-vuotiaan pikkusiskon sanomana "kiinni" ja "irti" -käskyt toimii ihan täysin. No, katotaan nyt, ei se ole kuin yksi iltapäivä, ei kai sellainen voi koiraa pilata. Ja jos nyt lähdetään ihan siitä että tiesin ottavani koiran jonka äidin kanssa harrastetaan suojelua ja isällä kisataan mondioringissä... joo, ehkä mulla ei ole tähän mitään sanottavaa.

Eilen oltiin taas Marin kanssa treenaamassa ja vaadin koiralta liian vaikeita asioita Milo-häiriöveljen läheisyydessä, argh. Varjo on tosiaan ihan hirveän koirahäiriöherkkä, tai sitten se olen minä joka jännitän kun joku kattoo meidän tekemisiä ja sen takia Varjo reagoi tosi vahvasti kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Todennäköisesti se olen minä, koska kun Marin lähdettyä ja mun rauhoituttua treenasin vielä hetken yksinäni, Varjo teki töitä ihan eri tavalla. Eli tosiaankin tarviin sen treeniryhmän että totun muiden ihmisten läsnäoloon, ja meille on nyt vissiin paikka CityBelgien TOKO-ryhmässä, jonka harjoitukset alkaa tasan viikon päästä. Odotan sekä innolla että kauhulla miten toi elukka käyttäytyy ja kuinka hirveästi alan itse jännittää kun paikalla on ohjaaja ja muita, vieläpä ihan vieraita koirakoita.

Mutta vielä eilisestä. Seuratahan Varjo osaa ja tekee sen täysillä vaikka Milo olisi sidottuna kentän laidan puuhun ja huutaisi siellä kuin syötävä. Isältä kuulin joskus kommentin että kävelen kummallisesti takakenossa nähdäkseni koiran paremmin, sitä olen yrittänyt korjailla. Mari totesi nyt että mun vasen käsi on kuollut. Siis liikkumattomana reiden vieressä, kaksoiskäskynä, vaikka koira ei katsokaan sitä, niin se tulkitaan signaaliksi että palkka on tulossa. Molempien käsien pitäisi heilua samalla lailla. Miksi kukaan ei ole kertonut mulle!? Onhan se loogista, mutta kävelepä niin, että heiluvasta vasemmasta kädestä ei tule lyötiliikettä kohti naamaatuijottavan koiran kasvoja. Varjo on just sen kokoinen että normikädenliikkeellä iskisin sitä joka toisella askeleella päin näköä. Ei käy. Tiirailin koko eilisillan toko- ja pk-tottisvideoita ja kyllä vaan näyttää hulluilta tuulimyllyiltä ihmiset. Ja sitten se yksi Cruftsin tokon voittajakoirakko, jonka ohjaajalla on molemmat kädet koko ajan koukussa lukittuina kylkiä vasten, näyttää vielä typerämmältä. Pitäisikö hankkia joku mittelspitz niin voisi heilutella käsiään rauhassa pelkäämättä osuvansa koiraan.

Vielä loppuun jotain kivaa: me ollaan saatu noutoliike onnistumaan muutamia kertoja kokonaisena ilman mälväystä! Eikä metallikapulan suussapitäminenkään ällötä yhtään. Kannattaa tehdä esinetreeniä avaimilla. :)