Varjo aloitti kolmannen juoksunsa viime sunnuntaina joten nyt ei muuta kuin lenkkeillä ja leikitä kahdestaan muutaman seuraavan viikon ajan. Sitten takaisin ihmisten ilmoille taas asteen verran aikuisempina.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Ollaan me hengissä
Mulla on vaan ollut niin kiireiset pari viikkoa tai kuukausi tai jotain ettei tosikaan. Me on lenkkeilty ja leikitty, käyty parin kerran verran opettelemassa agiliidon alkeita, mä olen miettinyt omaa olemistani ja suhdettani tohon pieneläimeen pohjamutia kaivellen todeten lopulta että kaikki on kiinni siitä mitä mä itse haluan ja että se luottaa kaikkeen tasan niin paljon kuin minä uskallan luottaa. Mun on oltava sen varahermot kun sen omat ei aina riitä. Olen opetellut rauhoittumaan ja tajunnut, että jaksan olla koirani kanssa zen silloin kun mulla on jotain muuta mihin voin purkaa kaiken sen mikä on hyperjousilla jossain sisälläni koko ajan. Toimintatarmon ja pätemisentarpeen purkamiskeinoksi sopii esimerkiksi erään vantaalaisen koulun liikuntasalin juokseminen päästä päähän, varsahypyt useamman penkin yli kerrallaan ja Poika saunoo -biisin räppääminen 2-luokkalaisten kanssa koulun konsertissa. Sen jälkeen ei enää hätkähdä koiran joka ikistä korvan heilahdusta, sen voi vain kutsua takaisin, palkata lumipaakulla ja jatkaa matkaa.
Varjo aloitti kolmannen juoksunsa viime sunnuntaina joten nyt ei muuta kuin lenkkeillä ja leikitä kahdestaan muutaman seuraavan viikon ajan. Sitten takaisin ihmisten ilmoille taas asteen verran aikuisempina.
Varjo aloitti kolmannen juoksunsa viime sunnuntaina joten nyt ei muuta kuin lenkkeillä ja leikitä kahdestaan muutaman seuraavan viikon ajan. Sitten takaisin ihmisten ilmoille taas asteen verran aikuisempina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana kuva!
VastaaPoistaTäällä on pohdittu myös paljon juurikin olemista ja omaa olemusta. Treenaamisen suunnitelmallisuus on taas ajankohtaista ja Tito opettelee tauon jälkeen taas ravaamaan. Se ei siis saa olla vapaana lainkaan tällä hetkellä.
Ei tässä ole kuin 4 päivää hihnailua takana, mutta katsotaan, miltä näyttää parin viikon kuluttua. Eläinkokeita!
Apua, 4 päivää hihnassa!
PoistaSä varmaan juokset itse hulluna sen kanssa, jotta saatte kokoon sellaisen määrän liikuntaa että pää pysyy kasassa. Varjollekin tekisi ravaaminen hyvää, mutta mä en voi juosta ulkona tällä hetkellä juuri ollenkaan, mun astmakeuhkot meinaa kuolla tonne pakkaseen. Kävelemisen ne kestää, mutta mitään kirmailua tai muuta hengästyttävää ei.
Kuvasta tykkään itsekin kovin, se on 9-vuotiaan Vilja-pikkusiskoni ottama. Eikä sitä ole edes mitenkään lavastettu, maatessani mökin lattialla Varjo vaan tuli ihan kylkeen kiinni ja nukahti siihen.