Naksutinkoulutus ja koiran oma-aloitteinen yritteliäisyys on ihanaa. Varsinkin silloin, kun on opettamassa koiralleen jotakin, jonka oppimisella ei todellakaan ole mikään kiire, eikä haittaa mitään, vaikka palkkauksen ajoitus menisi vähän pieleen ja koira oppisi sittenkin aivan eri toiminnon kuin oli alun perin ajatus. Hupitemppujen tarkoituksena on selkeästi paitsi aktivoida koiraa, myös nimensä mukaisesti tuottaa suurta hupia omistajalle. Näin käy opetusvaiheessa usein, vaikka valmis temppu ei edes erityisen hauska olisikaan.
Varjo sai pohtia, kuinka koota kaksi pientä muovipurkkia sisäkkäin. Lattialla suurempi vihreä ja pienempi keltainen. Palkkaa sai pelkästään keltaiseen kohdistuvasta toiminnasta. Tämän yksinkertaisen asian hoksattuaan Varjo tarjosi mm. seuraavaa:
- purkin takana seisominen (tää on merkki!)
- purkin kiinteä tuijotus
- purkin tökkääminen kuonolla
- kuonokosketus purkkiin
- kuonokosketus niin, että koko kuono on purkin sisällä (ja se oli niin varma tästä, että seisoi kymmenen sekuntia hievahtamatta kirsu liimattuna kupin pohjaan ennen kuin uskoi, ettei palkkaa tule)
- kuonokosketus ja yritys nousta käsilläseisontaan samaan aikaan
Koska kuonolla tapahtuva toiminta ei Varjon mielestä sittenkään tuottanut haluttua tulosta, otti se käyttöön tassut ja yritti
- läpsäistä purkkia tassulla
- nostaa tassun ilmaan purkin yläpuolella
- laittaa toisen etutassunsa purkkiin (ja onnistuikin siinä, kas olemmehan viime aikoina harjoitelleet etutassujen laittamista kenkiin)
- etutassun ollessa purkissa nostaa takatassut ylös
- tunkea kaikki tassut samaan pikkuruiseen purkkiin
Naurettuani koiralleni aivan kohtuuttoman paljon ja sen vain sitkeästi jatkaessa kaiken mahdottoman tarjoamista otin purkin käteeni. Siinä tarjosi muutaman kerran kuonokosketusta, kunnes se oli niin tiivis, että tunsin koiran hampaat purkkia vasten. JES! Siitä edettiin vain muutamalla toistolla kunnon hammaskontaktiin, ja pian purkin saattoi jo laittaa maahan. Ja Varjon ilme: "olisit sä voinut ehkä vähän aiemmin kertoa, että tän saa ottaa suuhun..."
Mutta meillä oli ihan hillittömän hauskaa! Eikä Varjo kertaakaan lopettanut yrittämistä, vaikka treenituokio kesti hetken jos toisenkin. Jospa ensi kerralla päästäisiin asiaan? Vaikka tulikin juuri mieleeni, miten sitä tassujen kenkiinsihtaamistakin voisi pienten kuppien avulla parantaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti