Tikkurilan värikartan genetiikkaa

Blogin aiempia postauksia koristaneista kuvista on saattanut ehkä tulla havainneeksi, että Varjo ei ole aivan tyypillisimmän värinen groenendael. Itse asiassa sitä on värityksensä takia luultu niin monta kertaa hollanninpaimenkoiraksi, että se on yleisempi veikkaus kuin belgialainen. Ymmärrän hyvin, miksi. Tällainen koira kun ei kovin hyvin vastaa omaakaan käsitystäni kokomustasta.

Ylläolevassa kuvassa Varjolla on ikää kolme kuukautta. Lähetin silloin pari vuotta sitten tämän kuvan kasvattajalle, ja hän totesi koiran näyttävän Tikkurilan värikartalta. Arveli, ettei siitä ihan kokomustaa tule, mutta että kyllä se siitä vielä mustuu. Noh, tältä Varjo näyttää tänäpäivänä...

Kuva on otettu sadesäässä, aurinkokaan ei siis värittele sinne yhtään enempää ruskeaa kuin koirassa oikeasti on. Fakta: Joo, on siinä mustaa, mutta musta se ei missään tapauksessa ole. Puretaan osa kerrallaan.

Pää. Oikean silmän yläpuolella on säätilasta ja karvojen asennosta riippuen enemmän tai vähemmän näkyvä tan-merkki. Ei, sen sukutaulussa ei ole dobermannia tai mitään muutakaan merkkiväristä koiraa. Olen nähnyt vastaavan merkin holskulla, mutta samoin värittynyttä belggaria ei kyllä ole tullut vastaan sen paremmin netissä kuin livenä.

Kaula. Tämä on toinen Varjon selkeimmin havaittavista värikummajaisista, ja oli osittain nähtävissä jo silloin kun kannoin pikkukoiran kymmenviikkoisena kotiini. Molempien kaulan sivujen turkki on kauttaaltaan ruskeaa, ja kun sitä kääntää kädellä, voi huomata karvan liukuvärjäyksen. Siinä on tervun hiilikkoväri väärinpäin. Kun hiilikossa karvojen kärkien tulisi olla mustat, on Varjolla sen sijaan mustaa karvojen tyvi. Todella tyylikästä, koska nyt sitä ei näe, vaan turkki näyttää päällepäin mahdollisimman epäsovinnaisen ruskealta.


Lavat. Tai oikeastaan niiden takaiset viirut, jotka näkyvät paremmin kolmikuiskuvassa. Nyt likka tiputtaa karvaansa, ja on jo melko hyvin harventanut kylkensä, jolloin pohjavillaa ei ole niin paljon. Mutta ovat ne merkit siellä, turkkia kääntäessä ruskea suorastaan paistaa. Näissä on ehkä suurin syy, miksi Varjoa luullaan niin paljon holskuksi. Sillähän on raidat!

Vatsan, reisien ja lantion pohjavilla. Tähän ei ehkä sen enempää selittelyä tarvita. Jokainen voi itse havaita, kuinka läpikuultovärjäys on taas kovassa huudossa.



Housut. Nämä ovat Varjon "the" juttu, joka saa päät kääntymään ja josta riittää aina ihmettelyn aihetta. Kyllä, emä-Waarallakin on harmaat housut. Mutta ne eivät ole mitään verrattuna näihin. Näiden ansiosta koko koiran harjaustulos saattaa olla väriltään jotain aivan muuta kuin kuvittelisi. Nämä ovat mahtavat vaaleanharmaat, toisissa kohdin lähes valkoiset puuhkat, joista on tarttunut väriä myös hännän alapuolelle. Ne ovat hassut, ja loistavat joka kuvassa. Niistä on väännetty aika monta vitsiä. Mutta minkäs sille voi, että koiraa printatessa muste nyt vain sattui loppumaan kesken.

Jo Varjon ollessa pentu ja todettuani sen harvinaisen kummallisen väriseksi, aloin etsiskellä tietoa, mistä ehkä voisi olla kysymys. En tyytynyt pelkkään selitykseen epätäydellisestä mustasta tai värivirheestä, minua kiinnosti, mistä tällainen väritys voisi johtua, ja miltä se näyttäisi geenien valossa tarkasteltuna. Bordercollieiden värien periytymisartikkelia puolihuolimattomasti selaillessani bongasin sivun alalaidasta erään pennun kuvan ja säpsähdin, sehän on ihan kuin Varjo kolmikuiskuvassaan! Kuvan yhteydessä puhuttiin väristä nimeltä seal. Enemmän tätä kummalliselta kuulostavaa hyljeväriä tutkiessani huomasin, että mm. amstaffeissa ja bostoninterriereissä se on jopa tavallinen.

No, miten sellainen sitten saadaan aikaan? Seuraavassa hieman genetiikkaa.

Melko yleisesti tunnettu asia on, että groenendaelin värin aiheuttaa sellainen mustan geenin muoto (alleeli), joka yksinkertaisenakin dominoi ruskean värin aikaansaavaa agoutia. Koska mustasta geenistä riittää yksikin alleeli aikaansaamaan koiralle mustan ulkoasun, voi mustalta näyttävä koira olla geeneiltään joko homotsygoottimusta (jolloin geeniparin molemmat alleelit ovat mustat, koira voi periyttää vain mustaa) tai heterotsygoottimusta (koiran toinen alleeli tästä geenistä on agouti, koiran on mahdollista tuottaa itsestään poikkeavanvärisiä jälkeläisiä). Tämä mahdollistaa sen, että kahdesta groenendaelista on mahdollista syntyä tervuja, muttei toisin päin (näin siis teoriassa, mutta Varjonkin sukutaulusta löytyy viidennestä polvesta gronttuja, joille on ainakin merkitty tervuvanhemmat).

Sama kirjaimina:

KK = homotsygoottimusta

Kk = heterotsygoottimusta

kk = jonkin muun värinen, riippuen koiran muista geeneistä

KK tai Kk -geenisen koiran pitäisi siis ilmiasultaan olla musta, mutta mustan alla koira voi kantaa erityyppisiä värikuvioita, jotka eivät siitä itsestään näy, mutta joita se voi periyttää jälkeläisilleen. 

ay = soopeli

at = tan-merkkinen

Ja koska geenejä on aina pari, syntyy värityksistä seuraavanlaisia:

ayay = geneettisesti puhdas soopeli (ei kanna tan-merkkejä)

ayat = varjostettu soopeli (usein tummemmat karvankärjet, soopeli peittää tan-merkit alleen, mutta koira voi periyttää niitä)

atat = tan-merkkinen 

Vain mustan suhteen kk -geenisestä koirasta pitäisi kyetä näkemään sen kantamat värit. Seal -värityksellisellä koiralla dominanttimusta K ei kuitenkaan ole kyennyt peittämään kannettuja merkkejä alleen, vaan ne kuultavat ikään kuin haamuina mustan läpi. Näin ollen Varjon kaltaisesti värittyneen koiran geenit kirjaimina olisivat siis Kk ayat. 

Todellisuudessa asia ei ole aivan näin yksiselitteinen, ja mahdollisesti värityksen määräämiseen liittyy vielä muitakin, toistaiseksi tunnistamattomia geenejä. Ylle kokosin asiasta vain yksinkertaistetun pintaraapaisun, lähteenäni toiminut alkuperäinen englanninkielinen artikkeli löytyy täältä. 

Lisäksi silmiini sattui tällainen eläin, jota ainakin malinoisiksi väitetään. Kuvan koiralla on jokseenkin raskas ruumiinrakenne sekä sakemannin pää, mutta huomionarvoista ei nyt olekaan rotutyypillisyys, vaan väri. Värikuvaukseksi on kirjoitettu soopeli, geneettisesti koira voisi olla ayat, jolloin sen väritys olisi varjostettu. Mutta mitkä ovat sen alleelit mustan suhteen, onko se todella vain soopeli? Linkin malinois kun on melkoisen kaukana perinteisestä varjostetusta soopelista (kk ayat), jollainen on esim. moni sheltti tai hiilikkotervu, koska mustat karvojen kärjet ovat kauttaaltaan lähes peittäneet vaaleamman värin alleen. Koira on lyhytkarvaisuutta lukunottamatta turkiltaan hyvin Varjon kaltainen. Millaisiakohan ovat sen vanhemmat?

Mielenkiintoisen pointin värityksen tarkasteluun tuo Varjon kuvallinen sukutaulu. Working-dog.eu on siitä mainio palvelu, että sieltä löytyvät listattuna isovanhemmat paljon Kennelliiton KoiraNet:iä kauemmaksi, ja lisäksi koiran nimen yhteydessä lukee suoraan, mitä muunnosta se edustaa. Monesta koirasta on myös kuva. Kuten pikaisella tarkastelulla voi huomata, alkaa kolmannessa polvessa tervujen esiinmarssi, ja neljännen polven isovanhemmista 6/16 on jo malinoiseja. Edelleen kauemmaksi katsoessaan voi havaita, että Czar von der Roten Platte on käytännöllisesti katsottuna malinois (isovanhemmat kaikki maleja), Adja ja Carlos de Salte Cabre ovat puoliksi. Myös Ebène du Clos des Moriauxin ja Top des Glorieux Pitoun takaa löytyy maleja ainakin jonkin verran.

Risteytykset ja linjaukset käyttölinjaisiin malinoiseihin ja niistä syntyneisiin tervuihin on tehty pääasiassa groenendaelin käyttöominaisuuksien parantamista ajatellen, eikä niillä pitäisi olla mitään merkitystä groenendaelien värityksen kanssa. Hyljeväriä ajatellen näin kirjava sukutaulu on kuitenkin mielestäni huomionarvoinen seikka, onhan taustalla niin paljon koiria, joista Varjon värityksen pohjalla olevat soopeli ja tan-merkit on voineet periytyä. Kuka näistä on niitä periyttänyt, entä ketkä ovat kantaneet tarvittavia geenejä, vaikka väri ei ole tullut koirassa itsessään esiin?

Vaikka vastauksia ei ole, näitä on mielestäni hauska pohtia. Siispä olen oikeastaan ihan hyvilläni, ettei Varjoni ole "vain" musta.