1. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa?
Venäjänvinttikoira. Ei liikaa turkkia, mutta sen verran että se hulmuaa, kauttaaltaan käsittämättömän kapea ja mielettömän nopea. Vinttikoiraihmiset ovat ihan oma lajinsa, enkä tunne kuuluvani heihin. Sitä paitsi minulla pitäisi olla muutaman hehtaarin aidattu piha, jotta kokisin, että koira saa toteuttaa itseään riittävässä määrin.
2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat päätökseen?
En. Minulle ei alun perin edes pitänyt riittää koiraa ko. pentueesta. Varjo oli se, joka palautui takaisin, koska ensimmäiset ostajat eivät olleet ihan tietoisia, mitä tarkoittaa ottaa belgialaisen pentu kotiinsa. En ole koskaan nähnyt muita pentuesisaruksia yhdessä Varjon kanssa. Pentukuvien perusteella olisin ottanut sen, joka meni Liettuaan.
3. Minkä niminen koirasi olisi, jossei se olisi se mikä on?
Jollen olisi päättänyt kolmea vuotta aiemmin, että mustasta koirastani tulee Varjo, olisi sen nimeksi jäänyt jo kasvattajan luona tutuksi tullut Qisa.
4. Tähtihetki koiraharrastuksessa?
Ensimmäinen tähtihetkeni oli se, kun tajusin, että tämän koiran kanssa voi oikeasti päästä harrastamaan, opettamaan sille asioita. Että se rakastaa tekemistä, että sillä on palava halu tehdä. Joka kerta tulen hurjan iloiseksi, kun huomaan, että Varjon silmistä loistaa into. Silloin muistan, miksi omistan tämän koiran.
5. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi koiraasi enemmän kuin satsaisit itseesi?
Jatkuvasti. Mietin koiran liikuntaa, ravinnonsaantia ja suunnittelen sen opetusta paljon enemmän kuin mitä panostan vaikkapa oman opiskeluni suunnitteluun.
6. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
Sen kyvystä matkustaa kaikissa kulkuvälineissä tyynen rauhallisena ja kulkea keskustan vilinässä kuin ei olisi koskaan muuta tehnyt. Opetetuista taidoista aika käteväksi on osoittautunut "ojenna" -käsky, jolla Varjo tuo käteen lähes mitä vain (mm. tietokoneen laturinjohdon pään, kun koneesta on akku loppumassa eikä jaksaisi nousta sohvalta). Metsälenkeillä toimiva on myös "kisko", jolla se ottaa omasta liinastaan kiinni ja itse peruuttaen ja samalla vetäen auttaa liinan toisessa päässä roikkuvan ihmisen vaikkapa kallion laelle.
Opettaisin ohitukset toisin. Jäisin paikalleen istumaan ja katselemaan Varjon kanssa maailmaa. Se on opetettu kulkemaan, mutta ei katsomaan, se kokee, että on parempi välttää kohtaamasta pelottavia asioita ja kuvitella että niitä ei ole. Sitten se sätkähtää valtavasti, jos ne tulevatkin niin lähelle, että niiden olemassaolo on pakko huomioida. Kummallisuuksien katsomisesta palkitsemisella olisin ehkä saanut sille paremman pohjan tuntea olonsa turvalliseksi kaikkien koirien ja vieraiden ihmisten täyttämässä maailmassa. Tätä asiaa paikkaillaan tällä hetkellä parhaamme mukaan.
8. Jos olisit koira, millainen agi-/tokokoira olisit?
Hyvin Varjon kaltainen, luulisin. Jos ohjaaja olisi joku minulle todella tärkeä ihminen, tekisin mitä tahansa hän keksisi pyytää, siltikin vaikka saisin turpiini tai minulle oltaisiin välillä epäoikeudenmukaisia. Vieraiden kanssa tuskin viitsisin mitään tehdä.
9. Millainen ihminen koirasi taas olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?
Varjo olisi jotakin slaavilaista kieltä tutkiva professori, joka puhuisi omaa ammattislangiaan yhtä höyrähtäneiden kollegojensa kanssa. Se liitelisi välillä omissa sfääreissään, unohtaisi ulkomaailman ja säikähtäisi, kun tajuaisi uutisia lukiessaan, että viikko on huomaamatta mennyt ohitse. Salaa se haaveilisi muiden ammattikuntien edustajiin tutustumisesta, muttei uskaltaisi yksin baarin nurkassa istuessaan kuin kuunnella sivusta naapuripöydän juttuja.
10. Miten päädyit ykköslajinne pariin?
Ykköslaji? Ei me olla missään kovin tosissaan. Mutta koska toko on ainoa, jossa ollaan käyty kisaamassa, voisi sen ehkä ajatella kuuluvan tähän. Tokon pariin päädyin, koska se oli ainoa tietämäni koiraharrastuslaji, josta koin ymmärtäväni yhtään mitään. Sitä on helppo treenata yksin ja suunnilleen missä vain. Se ei vaadi suuria rahallisia tai ajallisia panostuksia, vaan pikkuhetken sieltä, toisen täältä. Toki häiriöitä on treenattava ryhmässä ja kentällä, mutta perusteiden opettelemiseen ei tarvita esim. metsää, kymmentä muuta ihmistä tai kentällistä esteitä.
11. Mikä on ärsyttävin asia ykköslajissanne?
Paras ja samalla myös ärsyttävin asia tokossa on lajin suorastaan vaatima pilkunviilaaminen. Asioita on kiva pohtia loputtomiin, mutta toisaalta se saa myös turhautumaan. Lisäksi kaiken täydelliseksi hiomisen yrittäminen muuttaa helposti touhun liian vakavaksi vieden siitä ilon. Ja haluan, että meillä on ensisijaisesti hauskaa, mitä sitten ikinä teemmekin.
12. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet syystä tai toisesta?
Tuntuu siltä, että tähän tulisi listata suuri määrä guruja, jotka ovat voittaneet sitä, tätä ja tuota. Minulle on kuitenkin helpompaa arvostaa ihmisiä, jotka ovat jotain kautta tuttuja, jollain tapaa saavutettavissa. Enemmän todellisia minulle. Arvostan valtavasti mm. yhtä ystävääni, joka on pystynyt kouluttamaan koiransa käytännössä pelkästään positiivisesti. Häneltä eivät ideat lopu koskaan kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti