Mustaa energiaa metsikössä

Melkein itkettää, kun katsoo edellisen kerran Kivikkokuvia. Missä se aurinko on, meillä on ikävä!

Lumi-räntä-liukkaus-kosteus-harmaudesta huolimatta metsiköitä ja kallioita asuttivat tänään muutaman tunnin ajan Gei-gei, Vipstaaki, Saapas, kooma, vihannes ja "hei tässä ei ainakaan ole polkua, mennään tästä!"-henkinen joukkion opas. Kuvia tosin on vain kolmesta ensinmainitusta, ja niistäkin hyvin rapaisia sellaisia.

Ensinnä koipieläin. Ikää tasan 22 viikkoa eli päivän yli viisi kuukautta. Häntä ei pysy tässä(kään) kuvanottotilanteessa paikallaan, koska VIPS. Mutta koira pysyy! Vissiin otettu tarpeeksi poseerauskuvia, että se tietää jo, mitä tapahtuu...

Seuraavana V-tiimin koirajäsenet. Niitäkin on jokunen kerta istutettu vierekkäin.

Tässä vaiheessa alkoi sataa lunta (tai jotain siihen verrattavaa), mikä rakeutti kuvia entisestään. 

Sitten siihen viereen suuri ja mahtava uros. Tai siis herkkä pikkupoika. "En mä voi istua tyttöjen vieressä, niistä saa tyttöbakteereja ja ne tallaa mun housukarvat!" Yritettiin saada miestä pennun viereen, ei onnistunut. Siispä taatusti paikallaan jököttävä Aikuinen Nainen välikappaleeksi. 

Kyllähän se herra sitten lopulta ymmärsi hyvän päälle ja lähti jo varsin flirttilinjalle. Apuna ilmeiden lisäksi hurmaava rapapuuhka. 

Okei, poseerauskuvat otettu. "LEIKKIMÄÄN!" Suosikkina hillitön ja varsin kauas läsnäolostamme varoitusääniä kaikaava ralli, jossa Kepitär veti pentuhepulia ympyräreittiä x ja kaksi muuta yritti a) pysyä epätoivoisesti perässä b) karjua mahdollisimman kovaan ääneen turhautumistaan. Ja leikin vetäjällä oli ihan älysiistiä.

Koirien väsytys taas ansiokkaasti hoidettu, paluumatkalla hihnakävely ihmisten tahtiin oli jo asteen verran helpompaa. Himassa pentu sammui kylppärin lattialle odottaessaan pesuvuoroa.