Nomin pari viikkoa sitten saama arvio kaularangan kipujen syystä ja tämänhetkisestä tilasta oli melkoisen karua kuultavaa. Koska kyse on niinkin isoista asioista ja tärkeistä päätöksistä koiran loppuelämän suhteen, haluttiin kuvista toinenkin arvio. Niinpä luonnetestiä edeltävänä perjantaina Noora pakkasi jälleen Nomin takakonttiinsa ajellakseen pääkaupunkiseudulle, tällä kertaa Talvion Timon luokse.
Työt haittaavat harrastuksia ja muita tärkeitä tapahtumia, joten en tällä kertaa itse päässyt mukaan kuulemaan, mitä toinen arvioitsija Nomista sanoisi. Iltapäivällä sain kuitenkin puhelimitse kuulla jotakin varsin mielenkiintoista.
Ensinnäkin Talvio oli todennut, että Aistin magneettikuvat olivat varsin huonosti otetut ja epätarkat. Sen jälkeen, tutkittuaan myös aiemmin otetut röntgenkuvat, hän oli halunnut koiran kaulasta taivutuskuvat. Jälleen siis Nomi unten maille... Ja lopputuloksena toteamus, ettei siellä mitään välilevyrappeumaa ole. Ei mitään etenevää ja lopullista, vaan liukuma niskanikamien C5 ja C6 välillä, vieläpä todennäköisesti traumaperäinen. Jatkohoitona kuuden viikon lepo ja sen jälkeen normaalia elämää kaikkine harrastuksineen.
Siis… MITÄ? Eikö koira olekaan lopullisesti rikki ja tuomittu rauhalliseen kotikoiran elämään koko loppuiäkseen?
Talvion mukaan ei. Ja toivomme todella, että hän useamman kymmenen vuoden kokemuksellaan on oikeassa. Nyt Nomin lepokaudesta on mennyt vasta kaksi viikkoa, joten mitään on vielä vaikea sanoa. Mutta antaahan tällainen diagnoosi paitsi erittäin vahvan epäilyksen Aistissa Nomin kuvanneen lääkärin ammattitaidosta, myös huomattavan paljon toivoa kivuttomasta tulevaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti