Vuoden viimeisin postaus käsittelee tietenkin kulunutta vuotta ja sen aikana tehtyjä ja tapahtuneita asioita. Ensin meinasin kirjoittaa, että tänä vuonna ei olla tehty mitään, mitä suunnittelin. Mutta se ei itse asiassa pidäkään paikkaansa.
1. Arkielämä.
Hermoni ovat kehittyneet. Arkielämä on kivempaa, tai ainakin rennompaa. En stressaa kaikesta tai syytä Varjon pöhkimisistä itseäni. Jos kaikki ei mene niin kuin olisin toivonut, en jää murehtimaan olleita asioita vaan mietin mitä tapahtui ja otan siitä eväitä seuraavaa vastaavanlaista tilannetta varten.
2. Harrastukset.
a) Toko.
Ruutu on saatu aluilleen ja nouto sujuu millä kapulalla vain. Kaukoissa toivottu tekniikka on selvillä minulle itselleni ja useimmiten Varjollekin. Tunnarissa tehtiin erilaisia harjoituksia ja saatiin apuja koiran itsevarmuuden kasvattamiseen.
b) Agility.
Kontaktiesteet otettiin mukaan kuvioihin ja ne ja pujottelukepit yhdistettiin osaksi rataa. Juostiin lujaa, huudettiin paljon ja pidettiin hauskaa, tosin viimeksi heinäkuussa.
c) Jälki.
Jälkeä ajettiin vain muutama kerta, mutta keppejä oli välillä matkan varrella kuusikin (joista viimeisintä jäljestyskertaa lukuun ottamatta kaikki nousivat).
f) Vetolajit.
Näitä harrastimme paljon kaikella mahdollisella, sparkilla, suksilla, pyörällä, kickbikella ja jaloilla juosten. Tämä oli se ainoa laji, jossa tänä vuonna kisattiinkin, tosin epävirallisissa, mutta silti. Kickbike oli syksyn ostos ja olen ollut siihen varsin tyytyväinen.
g) Hupitemput.
Takatassut nimettiin, peruutus onnistuu nykyään käsimerkin lisäksi myös "back up" -kehotuksesta. Vaanittiin ja ammuttiin vaaniva koira ja raahattiin raatoa takajaloista pitkin olkkarin lattiaa.
3. Kokeet.
Varjo oli kaunis ja kävi yhdessä match showssa, jossa tuomari antoi sinisen vain siksi että koira oli muka karvaton. Pah, sanon minä.
Suunniteltujen asioiden lisäksi tapahtui myös jotain suunnittelematonta.
- Toimin ohjuksena kahdella Kennelliiton leirillä, Varjo tietysti mukanani.
- Kävi ilmi, että Varjon selkänikamat luutuvat yhteen ja koira on syystäkin heinäseiväs.
- Olin lähemmäs kaksi viikkoa erossa Varjosta, vaikken uskonut sen olevan mahdollista.
- "Mulle ei koskaan tule toista koiraa" heitettiin romukoppaan ja Virka muutti taloon.
- Tutustuin ihmiseen, jonka koira tulee toimeen mun elikoideni kanssa ja joka on osoittanut ihan mielellään lähtevänsä kuljeskelemaan ja loikkimaan metsikköön moneksi tunniksi kerrallaan.
Lyhyt kuvakatsaus vuoteen 2013:
TAMMIKUU
HELMIKUU
MAALISKUU
HUHTIKUU
 |
| © Johanna Kuru |
TOUKOKUU
KESÄKUU
HEINÄKUU
ELOKUU
 |
| © Alma Ragnarsdóttir |
SYYSKUU
LOKAKUU
MARRASKUU
JOULUKUU
 |
| © Jaana Laasonen |
Kulunut vuosi ei ole ehkä ollut kaikkein positiivismielisin ja tuloksekkain, mutta retki parempaan itsetuntemukseen se on sen sijaan ollut. Mukaan on mahtunut monenlaista tapahtumaa ja keskustelua monenlaisten koirien ja etenkin ihmisten kanssa. Nyt minä, Varjolainen ja Virkajainen kuitenkin suuntaamme odottavin mielin kohti vuotta 2014. Suunnitelmia tai ehkä ennemminkin haaveita tulevalle vuodelle on, mutta niiden toteutuminen onkin sitten aivan toinen juttu.
