Liikkeelle mars!

Saatiin vihdoin kuvattua jotain tokovideoita, että mäkin tiedän vähän missä mennään. Äiti toimi sekä kuvaajana että liikkeenohjaajana, eikä ole tehnyt siis viimemainittua koskaan ennen... mikä ehkä kuuluu. Neuvon vähintään yhtä paljon äitiä kuin se meitä. :D

Seuraaminen, tosin ei sisällä yhtään nopeudenmuutosta eikä edes täyskäännöksiä, koska liikkeenohjaaja ne unohti. Perusmeno näyttää mun silmään suht hyvältä, ei edes pahemmin vinota. Käännöksissä voisi takapää toimia paremmin, sitä ollaankin työstämässä. 

Liikkeestä maahanmeno, ei mitään kitistävää. Voisi se tietty nopeamminkin maahan painua, mutta käytän jostain syystä tässä tosi hiljaista äänensävyä, en tiedä vaikuttaisiko. Loppuperusasentokin melkein suora. Mut heilautan ite kättäni taakse kun käsken Varjon takaisin istumaan! Mur. 

Luoksetulo, kutakuinkin sitä mitä odotin. En kuule ensimmäistä matka riittää -toteamusta, joten menen aika kauaksi, ja Varjon eteentulo on sen mukainen. Pikkuisen tökkää, mutta ei pahasti, ja mieluummin otan tällaisen kuin että se jää liian kauas. Sivulle siirtyminen on mukavan innokas ja käsittääkseni myös melko suora. Enkä itse liiku komentaessani yhtään, jes. 

Liikkeestä seisominen, no. Reagoin liikkeenohjaajan käskyyn liian hitaasti, mutta se ei nyt ole pääpointti. Varjo jää hyvin, toinen takajalka värähtää, muttei liiku, ja seisoma-asento on hieno. Mutta se loppuperusasento, voi kamala. Mikä toi on olevinaan, hyi hyi hyyyyi. Näille on pakko tehdä jotain, sehän menee ihan vinoon, vetää takajalat alleen eikä tee toisella etutassullaan mitään, ennen kuin käsken korjaamaan. PALJON treeniä erikseen. 

Estehyppy, itse esteen suoritus jees, etenkin kun huomioi treenimäärän, tätä on funtsittu kunnolla ehkä kuukausi, eikä liikettä voi treenata oikeassa korkeudessa kuin kentällä jossa on säädettävä este. Varjo irtoaa hyvin, eikä käänny enää vinottain esteen päällä kysymään, teenkö oikein, mutta pysähtyminen on aika ruma, ja loppuperusasento jälleen kerran hirveä. Niin mitä sanoinkaan edellisessä postauksessa siitä seiso-istu -liikkeen vaikeudesta. Järkyttävä sivuaskel. 

Tästä on kaikkein eniten hyötyä mulle itselleni, näen ne koiran liikkeet jotka sen sivulla tököttäessä jäävät näkemättä, ja huomaan, mitä korjattavaa on. Varjo on kyllä kiva, kun huutelen koko ajan äidille ohjeita, sitä ei kiinnosta sen enempää mun ylimääräiset puheet kuin äidin antamat käskyt. Kissa selkeästi tietää, milloin pitää kuunnella. :)