Tällä hetkellä olen Varjon toisten koirien ohituksiin aika tyytyväinen. Useimmiten se hakee oma-aloitteisesti kontaktin, jossa mennään sujuvasti ohi haukkuvia ja jopa kohtihyökkiviä koiria. Välillä haen niitä tiellemme jopa ihan tahallaan, jotta saamme harjoitusta. Onnistumisen merkkaus juuri ohituksen hetkellä palkkasanalla, josta muutaman sekunnin viiveellä taskusta lentää koiran riepotettavaksi narupallo tai patukka. Vantturan itsevarmuus on huipussaan, se tietää selviävänsä ja hyppelee kirkkain silmin vierellä vastaantulijoista välittämättä.
Koska meillä on jo jonkin aikaa mennyt näin mukavasti, olen nyt muutaman päivän kokeillut, mitä tapahtuu, jos palkkaankin Varjon ohituksista namilla. Tulos: ei toimi. Kun koiran kierrokset on nollassa, nollassa on myös sen itsevarmuus. Se luottaa joltisestikin siihen, että vien sen turvallisesti ohi, se ei pöhise tai hauku, pitää useimmiten jopa kontaktia, mutta niskakarvat nousevat. Ihan järkyttävä harja.
Äsken lenkillä labbis tuli rähisemään meistä puolen metrin päähän, aika yllättäen vielä. Ohi mentiin, harja pystyssä, mutta hiljaa. Palkkasin leikillä, kun olin niin iloinen oman koirani haukkumattomuudesta, vaikka itsekin vähän sitä labradoria säikähdin. Ja kun olin sen viisi sekuntia vetänyt Varjon kanssa palloa, oli koko koiran olemus aivan erilainen. Itsevarmasti, kontaktissa ja aivan ilman pörhistelyjä se meni metrin päästä ohi juuri sille räyhänneestä labradorista.
Joten meillä jatketaan lelupalkkausta tasan niin kauan kunnes ton koiran itsevarmuus on kolminkertaistunut, eikä kellekään tarvitse yrittää näyttää suuremmalta kuin on. Meni siihen sitten vuosi tai koiran koko elämä.
Ajattelin ottaa lelua taas takaisin ohituksiin. Eihän toi mitään sano ja vieressä kävelee, mutta katselee mun mielestä liikaa ohitettavaa. Kiinnostuneena katsoo - ei vaanimalla vaani tms. Ottaa se siinä välissä kontaktia, josta olen palkannut.
VastaaPoistaVähän on tullut laiskoteltua vastaehdollistamisen kanssa. Syy: Mä en jaksa koko ajan leikkiä! :D
Joo, kun nameilla palkkasin, muistin toisenkin syyn miksi en siitä tykkää: Kun on saanut yhden namin, voi hyvin vähän vilkaista sitä vastaantulijaa. Nou nou, ei käy mulle, en halua että katsoo sitä ollenkaan, koska silloin en voi täysin luottaa mitä elukkani tekee.
VastaaPoistaMeidän ohitusleikit on aika usein luokkaa kaivan pallon taskusta, koira saa kahmaista sen suuhusta, riekutan sitä pari metriä kävellessä eteenpäin ja käsken irrottaa, jonka jälkeen pallo takaisin taskuun. Mutta kun se näyttää Varjolle kelpaavan, niin en valita. :)