Varjo ja Milo näkivät toisensa maanantaina. Edellisestä kerrasta oli aikaa useampi kuukausi, mutta menoa se ei häirinnyt. Ensin treenattiin, sitten päästettiin elikot leikkimään. Yhden railakkaan tappelun saivat aikaiseksi (tai Varjo sai...), mutta se ei näyttänyt niin pahalta kuin yleensä, lähinnä se oli mökää ja kaulakarvojen riepottelua, eikä reikiä tullut. Ja pääasiassa leikki sisälsi runsaasti juoksemista. Varjokin näytti vapautuneelta, eikä vain suurinta osaa ajasta kytännyt, koska ja miten voisi parhaiten iskeä hampaansa veljensä niskaan.
 |
Oi mikä hammashymy Milolla. Sitä vissiin vähän
pännii, kun sisko on koko ajan niskan päällä. |
 |
| Anteeksi mitenköhän mun koirani takajalat ovat... |
 |
| Kahdeksanjalkainen haivenkoira. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti