Kiva Varjo. Energiajakeet olivat ilmeisesti jääneet eteiseen. Kyllähän se sininen muovi kalalta haisi, vaikka kahteen kertaan oli astianpesuaineella tiskattu.
Pari päivää myöhemmin äiti kohtasi eteisessä tällaisen näyn:
Jaa että metalliroskat tällä kertaa. Koira ei kylläkään ollut varsinaisesti koskenut kuin roskat säilöneeseen muovipussiin, joka oli revitty tuhannen silpuksi. Mutta ehkä siellä oli joku pesty säilyketölkki tai majoneesipurkki haissut?
Viimeisin innoitus oli aatonaattoiltana. Käytiin äidin kanssa syömässä, ja sinä aikana pikkukoira oli yrittänyt samaa:
Kamat olivat olleet imurin putken viereisessä pahvilaatikossa. Tuhottu ei taaskaan ollut kuin yksi muovipussi, ehkä siellä olivat haisseet vuosia vanhat kuivamuonanappulat? Koira tuli eteisessä vastaan, joten saattoi olla, että se oli kotiintullessamme päässyt vasta aloittamaan.
Enkö minä opi? Kuten kuvistakin huomaa, eteisessä on aina paljon myös muuta tavaraa, johon Varjo ei ole koskenut lainkaan. Ylipäätään kodin lattialla on jatkuvasti vaikka mitä roinaa, mutta koira ei siihen koske. Mikä sen oli saanut penkomaan muovipusseja ja pahvilaatikkoa, kun ei se koske reppuihinkaan, vaikka niiden avoimissa taskuissa olisi makupaloja? Ja miksi kamat ovat olleet joka kerta eteisen matolla, eivät missään muussa osassa asuntoa?
Noo, nyt laatikossa on piilossa hiirenloukku. Varokoon, ken uskaltaa koskea.
Varjooo...
VastaaPoista