Lauantai-ilta Kivikossa

Eilinen iltapäivä ja puolet illasta vietettiin Kivikon metsissä. Molemmat V-tiimin jäsenet pääsivät mukaan, kun Silja ja Ketku lähtivät ulkoiluseuraksi ihanaan ruskaa hehkuvaan auringonpaisteeseen.

Tällainen herra meillä oli lenkkiseurana.

Varjo ja Ketku ovat lenkkeilleet jokusen kerran yhdessä ennenkin, joten ne ovat toisilleen ennestään tuttuja. Otin Varjon ensin pihalle pöhisemään omat alkujännityksensä ja tunnistamaan tulijat, ja sitten hain Virkan sisältä. Uusi tuttavuus oli samaan aikaan mielenkiintoinen ja vähän jännä, etenkin kun se olisi hirvittävästi halunnut tulla haistelemaan (lue: keilaamaan) pennun. Ketkulainen totesi nopeasti kunnon hajut saatuaan, että no joo, tää pentu on nähty, ja Virkaa lähinnä ärsytti, kun se joutui sylissä kestämään perusteellisen haistelun voimatta itse tehdä mitään. Kun tutustumiset oli hoidettu, hain Varjon tolpasta ja suunnattiin kohti metsikköä. 

Kahden hihnan hallintaongelmien ja kohtuullisen hyvin sujuneen koirapuisto-ohituksen jälkeen aikuiset päästettiin hillumaan keskenään. Sinne painelivat. Liikkuivat sen verran livakasti, että edes kohtuullisen laadukasta kuvamateriaalia ei ole kuin pysähtyneistä koirista. 

Tiimin "aikuis"jäsenet, Ketku 1v 3kk ja Varjo 3v 4kk.
Toisen saattaa tunnistaa groenendaeliksi. Toista ehkä ei niinkään. 

Pian sai myös Viipottaja luvan juosta vanhempien perään. Eihän siitä leikkikaveriksi ollut eikä se toisten vauhdissa pysynyt, mutta hengaili omiaan metsän hajuja tutkien, viipotti ihmisten jaloissa ja tuli kauemmaksi eksyttyään hirmuista vauhtia luokse häntä vispaten. 

Virka on ISO. Ja pystykorvainen.

Yritettiin ottaa järkeävää seisotuskuvaa yhdeksänviikkoisesta.
Ei onnistunut. Tässäkin sillä on selkä köyryssä ja korvat
harottavat minne sattuu, mutta ainakin se seisoi sekunnin
paikallaan. Siitä on tullut koipieläin. 

Pentu on puolessatoista viikossa kasvanut aivan järkyttävästi. Vai mitä sanotte tästä:

Väitän, että Varjo tuskin oli edes tuon kokoinen tullessaan minulle kymmenviikkoisena. Ja sen toinen korva lurpatti vielä silloin. Millainenkohan mutanttininja tuosta tulee...

Ilta hämärtyi ja suunnattiin takaisin kohti sivistystä.

Sitä ennen tosin nautittiin vielä hetki iltataivaasta. Minun tuskin tarvitsee kertoa, kumpi koira on kumpi. Pentu oli sammunut männyntaimen viereen.

Nelituntisen ulkoilun jälkeen kotona oli varsin raukeaa porukkaa. Ei inahdustakaan, kun kannoin pennun portin taakse ja lähdin kauppaan.