maanantai 11. marraskuuta 2013

Virkan iltapissatus, extended edition

Panta kaulaan, namit taskussa, kakkapusseja. Lipokkaat jalkaan ja pihalle.

Se tunne, kun tajuat, että avaimet ovat kotona, syöksyt takanasi sulkeutumassa olevalle rapunovelle ja myöhästyt sekunnin. Klik. Lukossa.

Päässä risteilee ketutus ja epätoivo ja ankara toimintasuunnitelman pohdinta, mutta ensin pissatetaan tietenkin koira. Hieno tyttö. Sitten takaisin pihalle tähyilemään mahdollisia hereilläolijoita. Vähän ennen yhtä suurikin kerrostalo vaikuttaa kuitenkin kovin pimeältä.

Rappuun pääsy riittäisi, äitihän on kotona. Tai jos voisin soittaa. Mutta puhelinkin on tietenkin kotona. Kadulla ei kulje ketään. Joka paikassa on ihan kuollutta. Missä kaikki ihmiset ovat, kun niitä kerrankin kaipaisin?

Enolla on vara-avain. Ja hän asuu ensimmäisessä kerroksessa. Jos saisin hänet herätettyä? Ajankohta on vähintäänkin epäkohtelias, mutta reilu viisi tuntia yöulkoilua koiranpennun kanssa ei houkuta. Lähden kävelemään. Virka on sitä mieltä että vähän siistiä, pidempi iltalenkki.

Olen jo yli puolimatkassa, kun huomaan huoltoasemalla valot. Olisikohan se auki? Voisikohan sieltä soittaa? Kävelen lähemmäs ja näen ihmiset pelikoneiden takana. Ei minun Virkaa vielä tämän ikäisenä pitänyt kaupan ulkopuolelle jättää. Nyt ei kuitenkaan ole kauheasti vaihtoehtoja.

Selitän tilanteen. Kassatytöt kuuntelevat puolittain huvittuneina, puolittain epäuskoisina, ja antavat puhelimen. Äiti ei vastaa kännykkään, mutta kotipuhelimesta kuuluu lopulta haloo. Sovimme näkevämme vartin päästä alhaalla.

Ajankohdasta ja tilanteesta huolimatta odotan niin kauan, että pentu on lopettanut vinkumisen ja veuhtoamisen, ennen kuin menen sen luo. Kävelemme kotipihaan. Äiti bongaa minut parvekkeelta ja heittää avaimen.

Rapun oven avatessa yli huokuu helpotus. Pääsimme kotiin, sittenkin. Sisällä Virka juo kupillisen vettä ja painelee suoraan nukkumaan.

2 kommenttia:

  1. Tämä on elämää...Onneksi et ollut yöpiössä..
    t. gpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Siinä pihalla pällistellessä yritin ajatella positiivisesti: ei sada, ei ole 20 astetta pakkasta, mulla on takki päällä ja koirallakin kunnon hihna mukana. Ja äitikin oli kuitenkin sisällä eikä missään reissussa.

      Poista