Kylmää kyytiä

Oltiin päivä Hartolassa mökillä. Vähän irti tästä kaupungin synkkyydestä, vaikka ihan kuivin nahoin ei päivästä selvittykään.

Ensinnäkin: siellä on lunta, varmaan parikymmentä senttiä. Varjo meni ihan sekaisin, se vaan juoksi ympyrää ja haukkui itsekseen kun pääsi ulos takakontista. Toisekseen siellä on jäätä. Tai ei sitä kai jääksi voi sanoa, sellaista ohutta riitettä ja hyhmää, joka oli syntynyt rantaan ja kahlinnut veden liplatuksen. Siitä näki ettei se mitään kanna. Tai siis ihminen näki. Yksi pieni kana-aivo ei. Hyppy laiturilta jee! Ja kas kummaa kun maa pettikin jalkojen alta. Onneksi se oli kahden metrin päässä laiturista panta kaulassa, niin että kun haroi metrin verran tassuilla hyhmää rikki, sain ongittua sen pannasta takaisin kuiville. Paleliko se? Näyttikö se järkyttyneeltä? Ei puhettakaan. Turkki joka suuntaan sojottaen parin ravistuksen jälkeen se veti kiitolaukkaa ympäri pihaa ja meinasi tulla laiturille uudestaan. Taitaa olla mun hommani huolehtia ettei toi pönttöpää hukuta itseään.

Muutakin hurjaa tapahtui. Potkittiin pihalla lunta ja leikittiin pulkan kanssa, kun äkkiä tajusin, että naapurin Tepi-collie oli ilmestynyt mun selkäni taakse. Salamannopea maahan-käsky (näköjään en taas ajattele mitään, kuinkakohan monta kertaa joku on jo tullut sen päälle kun on ollut käskettynä maahan?!) hämäsi Varjoa sen verran, että sain kaapattua siitä otteen ennen kuin tajusi että parin metrin päässä oli vieras koira. Rääkyihän se siinä mun sylipainiotteessa hetken, mutta kun pakotin sen pysymään paikallaan ja hyväksymään toisen koiran lähellään, loppui mölinä aika nopeaan. Hetkeksi otin sen naruun että pystyin kontrolloimaan siltä varalta että Vantero olisi kuitenkin keksinyt vielä yrittää hyökkäystä, mutta siltä oli jo pahin säikäys mennyt ohi. Laskin sen sitten vapaaksi. Varjo paimensi pehkon puskaan ja totesi sille että sä pysyt siellä, tää on mun tontti.

Enpä ollut ihan tällaista ensitapaamista niille suunnitellut, mutta minkäs teet kun naapurin elikko vain tuli. No, nyt Varjo on sitten ainakin nähnyt sen. Onnistui ne hetken jotain painin tapaistakin vetämään, mutta lähinnä koirien kommunikointi ole sellaista kuka sä olet -mahtailua, jonka päätteksi vuoden vanhempi collie oli hakemassa vuoroin kaikilta ihmisiltä turvaa kun meinasi että Varjo on niin kamala. Kutsuin mustani pois ja mentiin sisälle syömään. Saa nähdä mitä noiden kanssa ensi kesänä.