ja otetaan tilalle se eläväinen vauhdilla ja innolla tekevä harrastuskoira johon olen päässyt tottumaan.
Vanttu on ihan väsyksissä eikä me olla tehty tänään juuri mitään, oltu jotain kaksi tuntia ulkona joista varmaan yli puolet se on ollut hihnassa ja häiriötottisteltu vähän Itiksen Hansasillan portaiden alapäässä. Jo toisessa treenipätkässä näki että se oli väsynyt, tekihän se kaiken minkä osaa, mutta sillein ehkä vain 80 prosenttisesti, ja peräpään käyttö oli säälittävää siihen nähden millaista se on esittänyt viimeisen kuukauden. Lenkillä vapaana ollessaan vain ravaili lähistöllä, näin ainoastaan muutamaan laukkapyrähdyksen.
Onkohan se ihan oikeasti väsynyt? Tarvitsisiko se muutaman ihan täydellisen lomapäivän? Ettei yhtään tehtäisi mitään, edes tunnaria aamupalalla? Onhan tuollainen laama helppo eläin lenkillä, mutta siitäkin huolimatta pidän enemmän siitä lohikäärmeestä, jonka silmissä palaa JES ME TEHDÄÄN.
Mä en ole Titon kanssa kauheesti muuta viime viikkoina tehnyt kuin arkikäyttäytymistä. Ruoka on pitkästä aikaa maistunut paremmin ja rrrakastan meidän hihnalenkkejä.
VastaaPoistaTiton mielentila on niin paljon parempi. Se ei kävele vieressä valmiina tekemään "mitän vaan". Ei jojoile tai muutakaan. Kävelee vieressä RENTONA. Ottaa kyllä kontaktin, kun joku tulee vastaan, mutta ei villiinny niistä ja meinaa repiä pelihousujaan. Meidän hieno vastaehdollistaminen johti niin tehokkaasti koiraan, joka aktivoitui ja käveli vieressä asenteella "Kohta tulee palkka!!" Ei kiitos.
Toivon todella, että ruoka maistuu edes vielä viikon. Saisi pidemmän ajan tätä rentoa lenkkeilyä.
Tokon suhteen ei olla tehty kuin joitain perusasentoja ja seuruuta. Temppujakaan ei olla opeteltu. Tiedän, että lumien lähtiessä Tito joutuu taas kovaan rasitukseen. Näin ollen meillä tehdään nyt peruskuntoa ja ollaan. Yritän myös Titolle kertoa, että me vaan ollaan...
Oho. Tuollaista mekin varmaan kaivattaisiin. Mulle on kamalan vaikeaa olla tekemättä yhtään mitään, varsinkin kun koulussa ei ole meneillään isoa projektia, joka veisi tehokkaasti huomion muualle. Täytyy itse kehittää sellainen, jotta Varjo saa levätä.
PoistaLenkillä vastaantulijoihin reagointi on meilläkin viime aikoina suuntautunut enemmän rauhallisuuteen kuin tiiviiseen kontaktiin. Palkkana rauhallista puhetta ja muutama silitys selkään. Kyllähän mä näen Varjosta että se jänskää, muttei yleensä enää nosta koko irokeesia pystyyn. Eilen yhden villiksen ohituksesta jäi hyvä mieli: pikkukoira lähti omistajan selän takaa flexissään tulemaan kohti, blokkasin sen jalalla kun meinasi tulla päälle. Sillä hetkellä Varjo väisti ja pöhähti, mutta kun hetken päästä mentiin koira uudestaan ihan vierestä ohi, ei reagoinut siihen mitenkään, vaikka joutui toisella kerralla ohitettavien puolelle.
Mulla on ollut äidin megajuhlien järjestämistä ja sen takia ei olla tehty mitään. Sun pitää siis järjestää jollekin juhlat!
VastaaPoista:D
Poista