Ala vetää!

Muutaman sattumuksen seurauksena hiihtolomaviikonlopusta on jäljellä vain videot, kuvat on häipyneet taivaan tuuliin. Onneksi videoituna on se miten vetokoira pääsi töihin, tässä muutama riemukiljahduksilla ja kaatumisella varustettu pätkä. Molemmilla osapuolilla tuntui olevan hauskaa, ja kuvaajakin sai juosta, jotta pysyi perässä.

Vilja alkaa lopussa huutaa "Ala vetää, ala vetää!" kun Varjo uhkaa hidastaa mun jäätyä niin kauas taakse.

Rakas juhtani aloittaa homman kiljumisella, koska sehän tunnetusti kasvattaa vetotehon ainakin kaksinkertaiseksi. Aina ei mene pulkka ihan sinne minne piti ja Vilja päätyy penkkaan... Jee nyt voi mennä Sannin luo! Ei toi "pysähtyy" ole vielä mennyt ihan perille, ohjaajallekaan, joka sanoo sen viisi sekuntia myöhässä. Onneksi Vilja oli riittävän kovapäinen noustakseen aina uudestaan pulkan kyytiin.

Kunpa olisin ite parikymmentä kiloa kevyempi! Nyt saatoin nauttia Varjon kyydistä vain sen pienen pihalle viettävän pätkän, joka on alamäkeen.