Ettei me ollakaan ainoita

Nyt kohdalle osui sellainen teksti, josta löydän niin paljon tuttua, ettei ole tosikaan. Kommentit valottavat asiaa vielä lisää. Ehkä ihan kaikki ei aina olekaan mun syytä. Tällaisten lukeminen vähän helpottaa, avaa silmiä ja opettaa katsomaan laajemmin.

Se on kaikesta huolimatta maailman paras koira. Mutta se on sitä vain mun kanssani. Se tarvitsee jonkun, joka pitää sen maailman koossa silloin kun se ei itse siihen pysty, se tarvitsee varahermot, ja se on valinnut että ne varahermot olen minä. Mun pitää vain oppia täyttämään tehtäväni ja olemaan sen luottamuksen arvoinen.